johanna kotona

Polkua pitkin

2009-04-27T18:28:00.003+03:00

Matkalla mummulaan. Ei ihan polun päässä kotoa, mutta ei kaukana kuitenkaan.

Tämä kuu

2009-04-24T09:33:00.003+03:00

* Näkymä makuuhuoneesta keittiöön, tykkään käytävistä, komeroista, nurkista ja täällä niitä on. ( kirja aiheeseen, Gaston Bachelard: Poetics of Space)

* Siskokset sovussa. Välillä näin, välillä toisin päin.

* Kaunotar kylässä, siskon Ansa. Sai nukkua nojatuolissa, oma koira pysyy lattialla...

* Pyykit kuivuvat ullakolla ihanan raikkaaksi! Ja ullakko on kiva paikka muutenkin.

* Kahden huoneen ikkunat pesty - kirkasta! Lisäksi olohuoneen verhot vihdoin, kahden vuoden viiveellä kunnolla ommeltu ja molemmissa kuviot samoin päin. Pitkään tosin meni ennenkuin edes huomasin, etteivät ole.

* "Tanssin lumoa" tyttöjen huoneessa, Peppi Pitkätossu ja Annikka pukeutuneina, kutsuttiin katsomaan tanssiesitystä, siellä luettiinkin kirjoja.

Vapaapäivä

2009-03-17T21:34:00.002+02:00

Aamu alkoi aikaisin, kuten yleensä. Minä ja taapero jäimme kuitenkin kotiin. Tänään ei tarvinnut juosta hiki hatussa rattaita lykkien viemään taaperoa mummulaan hoitoon. Olen huono lähtemään ajoissa...

Lounasajan lähestyessä kaivoin kaapista lempi- ja samalla perusruoka-aineitamme. Näitä on aina kaapissa. Tein linssikeittoa punaisista linsseistä. Odottelimme lounasvieraaksi ystävääni ja hänen pientä vauvaansa. Esikoinenkin ehti koulusta kotiin ja söi toisen lounaan kanssamme.

Myöhemmin mies lähti pitsalle lasten kanssa ja minä tyhjensin viimeiset muuttolaatikot. Ehdin vielä lenkkeillä pitkän lenkin alkuillasta koiran kanssa. Ja kotiin tullessani esikoinen juoksi pihalla vastaan luokkakavereidensa kanssa. Leikkivät kirkonrottaa. Huoleni entisen naapuruston erottamattoman tyttötrion hajoamisesta oli turhaa. Tyttöni pärjää kyllä. Nytkin juoksi poikaporukan mukana, kuin olisi aina asunut täällä. Ja tyttökaverit asuvat edelleen kivenheiton päässä.

Huomenna takaisin opiskelujen pariin.

Tänään

2009-03-14T12:39:00.002+02:00

Laatikot, pussukat ja nyssäkät on suurinpiirtein purettu. Kalusteet ovat suurinpiirtein paikoillaan. Ylimääräistä tavaraa on heitetty kierrätykseen. Etsin äsken imurin suutinta jatkaakseni siivousta. Löysinkin kameran piuhan, joka on ollut jo jonkin aikaa hukassa. Siivous on tauolla, koska oikeaa suutinta ei löytynyt...

Vien loput pyykit ullakolle kuivumaan, illalla leivon leipää ja ennen sitä käyn entisten naapureiden luona kahvilla ja noutamassa vanhemman lapsen yökyläreissulta.

Vanha ja uusi

2009-03-14T12:32:00.002+02:00

Viimeinen ilta vanhassa.

***

Ensimmäinen aamu uudessa. Kaksi viikkoa sitten.

Toive

2009-02-10T23:07:00.003+02:00

Tässä ja tässä esiintyy uusin ihastukseni. Ja syntymäpäivälahjatoiveeni on hänen levynsä. Toteutuukohan?

Remppa ja muutto

2009-02-06T22:20:00.002+02:00

Ajankäyttöongelmia ei meillä ole, toivottavasti aika vain riittää kaikkeen tekeillä olevaan. Keittiö on tärkein. Osaavia apureita on onneksi saatavilla. Ja talkoohengessä on olohuoneen seinät saatu mielenkiintoiseen tilaan. Urakka jatkuu!

Kaksi vuotta

2009-02-01T16:10:00.004+02:00

Eilen juhlimme sankaria. Kaksi vuotta sitten en olisi uskonut millaisen persoonan sain kaverikseni. Kuvittelin lastenkasvatuksen olevan helppoa ja loogista. Kun kehotan tai neuvon tekemään jotain, lapsi (esikoinen) tekee niin. Ja on tyytyväinen.

Sitten syntyi tämä lapsi, joka tietää ja osaa kaiken niin paljon paremmin kuin me muut. Hän voi avustaa meitä pienestä koostaan ja vähäisestä elämänkokemuksestaan huolimatta. Eikä häntä koske samat säännöt tai lait kuin meitä muita. Ja ennen kaikkea hän tekeee kaiken intohimoisesti. Jos häntä yrtitetään rajoittaa, hän protestoi kovaäänisesti. Hieno, mainio tyyppi kuten sisarensakin, mutta niin erilainen temperamentiltaan!

2009-01-21T19:44:00.002+02:00

Ensin sain aivan rauhassa mallailla tapettinäytteitä seinälle. Mutta tottakai, kohta kaksivuotiaan tutka sanoi, että nyt on jotain mielenkiintoista tekeillä. Hän hilasi tuolinsa paikalle ja tuli seurakseni tökkimään tapetteja. Sitten hän innosti karvaisen kaverinsa mukaan touhuun. Totesin, että jatkan rauhassa mietintöjä myöhemmin.

Muutamme ensi kuussa. Kohde 50-luvun kerrostalo tässä lähistöllä. Remonttia on tiedossa jonkun verran, moni varmaan pistäisi enemmänkin uusiksi. Me ihastuimme juuri niihin piirteisiin, jotka ovat säilyneet alkuperäisasussaan: keittiönkaapit, isot vaatekomerot, vanha ruskea linoleumlattia...

Joulu

2008-12-29T11:56:00.003+02:00

***

Torilla

2008-12-29T11:52:00.002+02:00

Lunta!

2008-12-29T11:49:00.001+02:00

Askartelua

2008-11-18T15:39:00.002+02:00

Varasin pöydän joulumyyjäisiin. Neljä lauantaita olen siis töissä. Ja nyt näpertelen kaikenlaista myyntiin. Saan virkata ja neuloa rauhassa ja sanoa että teen töitä. Pupuja, rintakoruja, rannekkeita on jo valmiina tai ainakin puolitiessä. Omien keskeneräisten tekeleitteni lisäksi meillä ajelehtii monenlaisia koululaisen kotiintuomia tuotoksia, sekä niiden inspiroimia uusia ja taas uusia jouluaiheisia koriste- ja lahjajuttuja. Materiaaleiksi tyttö kelpuuttaa melkein minkä tahansa. Pumpulipuikkoja keräsin viimeksi lastenhuoneen lattialta aika kasan...

Hujan hajan sikin sokin

2008-11-13T18:15:00.002+02:00

Lastenhuoneeseen uskaltaudun kameran kanssa kuvaamaan ainoastaan seiniä. Seinät sentään ovat joten kuten järjestyksessä. Nukkekodin katon päällä on tällä hetkellä vain rikkinäinen soittopeli (mikäsenniminytolikaan) ja purkillinen kyniä. Kaapista puuttuu ovi, "joku" roikkui sen kahvassa, kunnes saranat pettivät. Leikit siirtyvät olohuoneeseen, koska "ei tuolla mahdu". Kun tulee aika korjata leikit lattialta, jottei kukaan yöllä pimeässä kompastu, samalla tulee myös ylitsepääsemätön väsymys. Itkunsekaisella äänellä: "Mä olen niin väsynyt! Mä en jaksa tehdä yhtään mitään! Mun pitää mennä suoraan sänkyyn!" Jaksaa ainoastaan jahdata pikkusiskoa, seistä päällään, hyppiä sohvalta alas, kiukutella, nauraa, keksiä jonkun uuden leikin... Toivon että olisin itse väsyneenä yhtä energinen!

2008-11-06T10:20:00.003+02:00

Kävin läpi kuvia koneella. Vuosi sitten meillä asui tällainen. Pyöreänaamainen vauva. Nyt melkein kaksivuotias. Ihan eri näköinen, eikä yhtään vauvamainen. Tanssija ja esiintyjä kuten isosiskonsa.

Eilen illalla koko perhe tanssittiin Emiliana Torrinin tahtiin. Tänään jatkettiin kahden taaperon kanssa. Kun innostun kuuntelemaan jotain, kuuntelen samaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ehkä olen liian laiska vaihtamaan levyä.

Väärä lahja ja teatteria

2008-11-05T21:28:00.005+02:00

Tein naapurin tytölle 3-vuotislahjaksi pupun vanhasta rikkinäisestä lapasesta. En ehtinyt sitä hänelle antaa, kun oma taaperoni ihastui siihen. Otti heti leikkiin ja unikaveriksi. Ei ole aiemmin kiintynyt mihinkään leluun noin. Unileluksi on tarjottu milloin mitäkin, mutta ne eivät ole olleet kovin tärkeitä. Siihen tuli kuitenkin muutos. Tämä uusi pupu on oltava mukana päiväunilla ja yöunilla. Jos sitä ei heti löydy, tulee itku. Ompelin naapuriin sitten toisen lahjan, pienen pussukan.

Kuvauskohteena piti olla miehelle tilaustyönä neulotut kynsikkäät. Innostuinkin esittämään varjoteatteria taaperolle. Hän oli ensin ihmeissään, ei ymmärtänyt ollenkaan mitä pitäisi katsoa, äitiä, seinää vai kameraa. Tajusi sitten jutun juonen ja yritti itsekin tehdä kuvia seinälle. Ilman kyniä tällä kertaa...

Marraskuu

2008-11-05T00:26:00.004+02:00

Viime viikonloppuna vanhempieni pihalla.

2008-10-24T15:00:00.002+03:00

Kaksi vuotta olemme asuneet tässä osoitteessa. Ikäänkuin sen kunniaksi sain laitettua kuvia seinälle. Osa on ollut jo edellisen kodin seinällä, osa on uudempia. Tarkoitus on ollut laittaa ne esille jo aikaa sitten. Lisää on odottamassa. Isoimpia ja painavimpia tauluja ei näihin seiniin ripusteta, tulevat alas jo ennen kuin ne on saatu ylös. Mitä lie kipsilevyhöttöä seinissä. Murenee vaan. Ja vuosikymmenien saatossa, vuokralaisten vaihtuessa seinien enimmät kolot on täytetty ja maalattu päälle. Kuinkahan paljon alkuperäistä seinämateriaalia on jäljellä? Miehen kaveri on asunut naapurirapussa lapsena ja muisteli, kuinka veljensä kanssa raaputtamalla saivat aikaan ison ja syvän reiän huoneensa seinään...

Isosisko piti pikkusiskolle käsityökerhoa pakon sanelemana. Sai itse rauhan neuloa, kun antoi toiselle pienen lankamytyn ja ison virkkuukoukun. Molemmat olivat tyytyväisiä. Sillä aikaa minä keitin luumuhilloa ja paistoin lettuja. Sadeillan ratoksi.

Luumuja hankin paikallisen luomuruokapiirin kautta pari-kolme kiloa taannoin. Olivat aika pieniä ja kirpeitä. Hillosta tuli makeaa ja aromikasta. Ei tosin lettujen kanssa sopinut. Ehkä jäätelön kanssa?

Luumuhillo

pari kilo luumuja, joista kivet poistettu
jonkun verran sokeria (maun mukaan)
ripaus inkivääriä
kanelitanko
ehkä 1 dl vettä
loraus rommia

Keitetään kattilassa miedolla lämmöllä, kunnes on valmista, eli hillomaista.

Ulkona ja sisällä

2008-10-20T18:58:00.002+03:00

Ulkona

Kaunista. Lakastunutta ja paljasta. Kirpeää ja yllättävän vihreää. Tänään koko päivän on kuulunut lehtipuhaltimien ääni. Miksei huoltoyhtiö haravoi? Ajansäästöä ei näytä syntyvän puhaltimien kanssa, senverran hankalalta touhu näyttää...

Sisällä

Huolsin kesäkauden kenkiä pistääkseni osan talvisäilöön. Maalasimme miehen kanssa eteisen seinässä ammottavan aukon sisustan valkoiseksi. Ennen aukossa oli tylsä ja epäkäytännöllinen siivouskomero, mutta pikkuinen eteisemme tarvitsee lisää vaatesäilytystilaa. Komero lähti, seinää myös mukana... Paljastui vanhan komeron sisus. Samanlainen kuin makuuhuoneessamme on. 1930-luvun lopun arkkitehtuuria. Miksi se on peitetty ja korvattu paljon pienemmällä kaapilla? En ymmärrä. Aika paljon pakkelia kului pahimpien lommojen paikkaamiseen, mutta nyt näyttää siistiltä. Yksi hyllykin on jo paikallaan. Materiaalina yläkerran naapurin rikki menneestä sängystä talteenotettuja lautoja.

Yllätyksiä

2008-10-10T11:08:00.003+03:00

Kolme kuvaani pääsi paikallisen taitelijaseuran vuosinäyttelyyn esille. Viime näyttelystä on aikaa. Jännitti. Eilen oli avajaiset. Museon aulassa tytär kirjoitti vieraskirjaan mairittelevia kehuja äidin kuvista ja kuulutti suureen ääneen, että ihanaa kun hänen pikkusiskonsa on yhdessä kuvassa... Ei muista, että hänen kuvansa on ollut useammassakin näyttelyssä esillä.

Lähtiessämme museolta, tyttö alkoi lukemaan pöydän reunalla ollutta kirjan kantta. "Äiti! Tässä lukee 'etsin lukijaa'..." Minä nappasin kirjan hänen edestään. Elämäni ensimmäinen bookcrossing-löytö!

Syksy

2008-10-04T19:45:00.005+03:00

***

Tänään aamupäivällä kävimme lasten kanssa katsomassa koirien juoksukilpailua. Leikkimielistä. Siskon koira oli juoksemassa, mutta ei ehditty näkemään. Iltapäivällä kotona. Mies oli siivonnut ennen töihin lähtöään ja jätti Pink Floydin Wallin soimaan stereoihin. Söimme pikaruokana pakastekasvispitsaa, rucola-kirsikkatomaattisalaatin kera. Taaperon kampesin myöhäisille päiväunille ja isompi jäi syömään lauantaikarkkejaan.

Iltakävely koiran kanssa. Sumua nousi, taivas oli lähes kirkas. Omakotitaloalueella on saunanlämmitysaika, savunhajua. Naapurista jäähallista purkautui ulos kovaäänistä porukkaa. Ylittävät tien mistä sattuu ja oikaisevat pihamme poikki. Laumoittain.

Kotonamme on usein aika viileää. Vanhat lattiat ovat kylmiä ja ikkunat eivät kovin tiiviitä. Siitä huolimatta nuorimmainen on nykyään aina alasti. Vaatteet eivät vain yksinkertaisesti pysy päällä. Ulkoilua varten on keksittävä varusteita, joita hän ei saa itse riisuttua. Käsineet ovat edelleen ongelma, pipo-ongelma ratkesi neuloen.

2008-09-10T14:59:00.004+03:00

Joskus tuntuu tahmealta, mitään ei tunnu saavan aikaiseksi. Ajatukset harhailevat. Yritin listata viime aikojen saavutuksiani, etten tuntisi oloani aivan tyhjäntoimittajaksi.

Löysin kaksiosaisen vanhan kirjahyllyn, maalasin ja tein pari muutosta ja nyt meillä on lisää säilytystilaa sekä aikuisille olohuoneessa, että lapsille lastenhuoneessa.

Pienet töppöset neuloin ystävän tulevalle vauvalle. Pipo oli hänelle tarkoitettu myös, mutta tuli liian iso. Omaan käyttöön siis. Raidalliset villasukat taaperolle.

Koiralle talveksi villapaita hahtuvalangasta. Olen hautonut noita hahtuvia kaapissa jo pari vuotta. Tarkoitus oli tehdä villavaippahousuja kuopukselle, mutta ei juuri tullut käytettyä olemassaoleviakaan...

Kuopus on sairastanut mystisiä oireita rokotuksen jälkeen. Nyt vaikuttaa paremmalta. Lisäksi olen tehnyt ajatustyötä yhtä projektia varten, hoitanut tulevaisuuden opiskelunjatkamisasioita kuntoon, huoltanut naapurintyttöä, kestinnyt kymmentä naapuria ja joka päivä meillä on jotain ruuantapaista syötykin. Hyvä minä!

Mikä parasta, olen myös antanut itseni olla vain. En ole ottanut suuria paineita taaperon ulkoiluttamisesta säännöllisesti, enkä ylipäätään rutiineista.

Viikonloppuna

2008-09-01T21:57:00.003+03:00

Kaverukset olisivat viettäneet koko viikonlopun laiturilla. Heillä on samat kiinnostuksenkohteet: lapsi tykkää vedestä, koira tykkää vedestä. Lapsi heitteli koiralle heiniä, risuja veteen ja koira ui hakemaan. Molemmat kastuivat. Molempia paleli, mutta se ei menoa haitannut. Aina kun silmä vältti, viiletti taapero rantapolulla. Aina kun etsi koiraa, laiturilta löytyi.

Vietimme viikonlopun mökillä Etelä-Savossa. Koululainen ei ollut mukana. Hän oli Turussa isovanhempiensa kanssa. Pääsi linnaankin.

Nautin hiljaisuudesta ja pimeästä. Kirkasta tähtitaivasta ihailimme myöhään illalla miehen kanssa. Pimeä oli tosi pimeää ja hiljaisuus oikeasti hiljaista. Teorioin miehelle vaikka minkä vaivan helpottavan, kun ei ole valo- eikä äänisaastetta. Paransin mielessäni jo yhteiskunnallisia ongelmia vain pimeän ja hiljaisuuden lisäämisellä ihmisten elämään. Tapanani on saarnata, kun innostun jostain.

Satoa

2008-08-25T00:18:00.003+03:00

Näistä:

tuli tällaista:

Pellillinen piirakkaa. Täytteenä kaalia, kesäkurpitsaa, paprikaa, fetaa, sipulia ja valkosipulia.

pohja:

4 dl jauhoja
4 dl kaura-, ruis- ym. hiutaleita
pari tl leivinjauhetta
suolaa
desi öljyä
4 dl maitoa tai vettä
1 muna

täyte:

2,5 l raastettuja tai pilkottuja kasviksia maun mukaan,
pari sipulia,
valkosipulia,
öljyä,
suolaa,

haudutetaan pannulla pehmeähköksi,sekaan fetaa ja pari kananmunaa, kaadetaan pellille levitetyn taikinan päälle, uuniin 200 asteeseen n.puoli tuntia

Kuvaa itsesi

2008-08-22T23:12:00.005+03:00

Tuli sarja omakuvia. Väsyneitä. Huomasin kuvaamisen jälkeen, että eräässä toisessakin blogissa oli "nukkuva" malli. Palasi opiskeluajat mieleen, silloin aina kuvattiin itseämme. Omana mallinaan ovat toimineet myös ainakin Liivia, Violet, Puhti.

Aamusta iltaan

2008-08-17T00:07:00.004+03:00

Aion kesyttää sateen. Kun sitä kerran riittää, niin opettelen pitämään siitä. Tai pikemminkin muistutan mieleeni, kuinka runollista on kuunnella sateenropinaa. Kävellä litimärkänä metsässä ja miettiä kuinka läpikotaisin voikaan kastua. En ehkä unohda, miten ihanalta auringon paiste tuntuu iholla tai miten kirkasta voi olla, mutta yritän nauttia myös harmaasta.

2008-08-11T22:32:00.003+03:00

Koulu alkoi. Saatoin tytön toiselle luokalle kuopuksen kanssa. Sateessa, yllätys yllätys... Mietin jatkuuko keli tällaisena taas monta kuukautta. Koiran tassujen pesua, kuravaatteita jne. Valoa vain lampuista. Jonkun pitäisi ensin hommata johtoa löytöihini.

Mentiin kaupungille koululta. Ihan kahden taaperon kanssa. Pyörittiin kirjakaupassa, jossa myyjä kyseli mitä etsin. Sanoin vain katselevani ja hän kehoitti jatkamaan rauhassa. Käytiin kahvilla. Iso maitokahvi, jättiläismäinen. Liian iso rauhattoman taaperon kanssa nautittavaksi. Kuulin pitkästä aikaa Tori Amosia - tykkään valtavasti edelleen!

Ostin kahdet neulepuikot, alekengät löytyivät sattumalta, kun piti mennä sateensuojaan vielä hetkeksi ennen kotimatkaa. Avaimet eivät taaskaan olleet mukana. Soitin huoltoyhtiöön. Ovenavaaja rapsutteli koiraa sillä aikaa, kun kaivelin rahoja maksaakseni hänelle. Oli liian suurta ja liian pientä rahaa, huoltomies otti liian pienen. Totesi ettei ole niin nuukaa.

Koululainen tuli kotiin innoissaan, vaikka etukäteen jännitti. Mukana oli jo synttärijuhlakutsu kaverin luokse ja uusia kirjoja. Nukahdin taaperon kanssa päiväunille.

Oulu

2008-08-04T16:26:00.005+03:00

Matkamusiikkina mm. Scandinavian Music Group, Raconteurs, Kom-teatterin Porvari nukkuu huonosti. Minulla kaksi neuletta mukana, joita ajattelin autossa kartanluvun ohella jatkaa. En neulonut ennenkuin oltiin n. 100 km kotoa...

***

Tyttö on jo pidemmän aikaa kaivannut meren rantaan "lomalle". Yövyimme Oulussa meren rannalla leirintäalueen ankeahkossa mökissä. Kylmä oli. Mutta lapset pääsivät seuraavana päivänä kirmaamaan rannalle. Isompi kahlasi merivedessä onnellisena. Jokin meressä on sisämaan asukkaillekin. Aina se kiehtoo.

Kuusamo

2008-08-04T16:10:00.004+03:00

Kuusamossa olimme muutaman päivän. Tähtäimessä Pieni Karhunkierros. Patikoimme 12 km vesisateessa. Välillä sade hieman taukosi ja vaatteet kuivuivat, mutta sitten vettä taas tuli. Pienin nukkui pitkät unet kantorepussa, isompi oli hirvittävän reipas. Välillä syötiin eväitä ja suklaata, sitten taas jatkettiin. Maisemat olivat huikeita.

Karhuja nähtiin vasta Ranuan eläinpuistossa, poroja näkyi autotiellä vähän väliä. Kahdeksanvuotias haluaa seuraavaksi varsinaiselle Karhunkierrokselle. Saa nähdä milloin lähdetään.

Matkalla

2008-08-04T16:02:00.002+03:00

Kajaani

2008-08-04T00:40:00.006+03:00

***

Yhden yön pysähdys Kajaanissa. Sieltä löytyi yöpaikan lisäksi linnan rauniot keskellä jokea, vanha kanava ja muuta mielenkiintoista katseltavaa. Parasta reissaamisessa ovat yllättävät löydöt ja suunnittelemattomat kierrokset uusissa maisemissa.

Yli tuhat kilometriä ajettu. Monta paikkaa koluttu. Pohjoisessa. Lisää kuvia tulossa.

Remontti

2008-07-22T11:39:00.003+03:00

Yhden päivän aikana rakensin kaapin, maalasin katon, tapetoin kaksi huonetta ja maalasin yhden. Lattian kunnostus ja julkisivuremontin toteutus jäivät vielä myöhempään ajankohtaan. Lisää kalusteita on myös tilattu. Ne ovat suunnitteluasteella.

Suklaakeksipaketti oli tyhjillään. Siitä tuli kaappi. Vähän teippiä ja maalia, vetimet puuttuvat. Tilaaja huokaili ihastuksissaan vieressä. "Äiti, miten sä osaat?? Sä oot hirveen taitava. Ihana äiti!" Hivelee itsetuntoa tuollainen.

Tapetti löytyi aiemmin keväällä talonyhtiön kesätalkoiden yhteydessä roskalavalta. Sininen maali seinässä on tavallista akryyliväriä. Lattiat maalataan valkoisiksi.

Laiskoja leikkejä

2008-07-20T13:57:00.002+03:00

Ensin hän piiloutui itse huivin alle. Istui pitkään hiljaa "majassa". Sitten sama nukelle. Aurinko paistaa, mutta me leikimme sisällä. Aina ei jaksa mennä ulos...

Kasvimaalla naapuri esitteli toisten palstaa kaverilleen. On hallittu kokonaisuus heillä kuulemma. Meidän palsta kasvaa vahvaa, polvenkorkuista kasvillisuutta. Kitkin sitä sankokaupalla ja löysin seasta varsinaiset taimet. Ei kovin hallittua.

Tapana on innostua asioista ja sitten kiinnostus vähän laantuu. Kärsimätön luonne. Hoputan muita ja itseäni jatkuvasti. Nopeammin, enemmän jne. Sitten taas rauhoitun ja annan itseni ja muiden olla. Aikaan en saa yhtään sen enempää vaikka hoppuilisin.

Inhoan kuitenkin kiirettä. Haluan tehdä asiat reippaasti, mutta rauhassa. Yleensä kuitenkin viimetingassa. Itsepäinenkin olen. En siedä ohjeita muilta. Suoraan ainakaan. En ole kovin huolellinen vaikka haluaisin olla. Nytkin on multaa kynsien alla ja kynnet nyrhitty hampailla. Yritän oppia sietämään keskeneräisyyttä. Siedän sitä nyt jo, mutta ehkä haluan hyväksyä sen paremmin.

En jaksa kuunnella valitusta ja voivottelua. Tee jotain, jos on kurjaa! Ja silti haluan auttaa... Olisin varmaan paljon pahempi ilman lapsiani.

2008-07-16T23:35:00.003+03:00

Mies löysi kirpparilta teltan pihaan leikkipaikaksi. Lapset ottivat sen heti omakseen ja teltan ympärille on keksitty jo vaikka minkälaista aktiviteettia. On harrastettu tiskausta, pyykinpesua, ruuanlaittoa, kahvilatoimintaa ja välillä kömmitty telttaan lukemaan ja kikattamaan ja kiljumaan. Piha näyttää parhaimmillaan leirintäalueelta. Vilskettä ja porukkaa riittää. Pyykkinaruakin piti laittaa monta metriä, että kaikkien halukkaiden pyykkääjien pyykit mahtuvat kuivumaan. Innokkaimmat haluaisivat viettää jopa yönsä teltassa.

Tampere, Tiibet, Thaimaa

2008-07-13T13:57:00.006+03:00

Kolme teetä, neljä henkeä. Kesäretki Tampereelle. Tiibetiä näyttelyssä Vapriikissa, jossa myös polkupyöriä ja Dora Jung. Thaimaa ravintolassa. Yksivuotias hulinoi sekä museossa että ravintolassa. Kahdeksanvuotias ja yli kolmekymppiset osasivat käyttäytyä paremmin.

Iltavillit

2008-07-13T13:53:00.003+03:00

Illalla suihkun jälkeen meno on yleensä villeimmillään. Ilman vaatteita ja vaatteiden kanssa.

Kirjoja ja kasseja

2008-07-06T23:51:00.003+03:00

Luen liian vähän. Ennen luin enemmän. Joskus ahmin kirjoja urakalla. Yritän löytää lukuhetkiä itselleni. Ja mahdollisimman paljon lapsille. Luemme Narnia-sarjaa esikoisen kanssa. Minä luen hänelle. Hän itse lukee Harry Potteria. Sitkeästi, kun kaveritkin, niin hänkin.

Ennen luin ihan jo sivistymismielessä melkein mitä vain. Siis tylsiltäkin tuntuvia kirjoja. Jotta olisi vertailupohjaa ja joskus, jotta voisi sanoa lukeneensa... Nykyään olen aika nirso lukija. En halua huonoa, enkä tylsää. Haluan tietynlaista tunnelmaa.

Kesäkassi lähti syntymäpäivälahjaksi tyttären kaverille. Suoraan ompelukoneesta ja silitysraudan alta pakettiin. Toimin tehokkaimmin viime tipassa. Kassi oli mieluinen lahja, sankarin äiti tykästyi myös. Ehkä teen hänelle oman.

2008-07-03T13:56:00.005+03:00

Mukavaa kun ei sada koko ajan. Välillä on ollut jopa aurinkoista. Lämmintä myös. Pihalla on oltu. Eri seurueissa ruokailtu, kahviteltu, seurusteltu. Naapureiden kanssa, australialaistuneiden sukulaisten kanssa ja omalla porukalla.

Lupasin esikoiselle kauan sitten kuminauharypytysmekon. Sain ommeltua jo hyvän matkaa rypytystä, mutta se ei näyttänyt oikealta. Kyselin paremmin tietävältä ja sain selville, että kumilanka pitää kierittää alapuolaan kiristäen sitä. Olin jättänyt langan siis liian löysälle... Purkaminen olisi toki helppoa, jos katkoisi kumilankaa, mutta haluan säästää ja käyttää saman langan uudestaan. Nyt enää pari kierrosta ratkomista jäljelllä ja pääsen ompelemaan uudestaan. Toivotaan että "tilaaja" saa mekon ylleen sunnuntaina kaverin synttärikemuihin.

Kaksin

2008-06-28T22:56:00.008+03:00

Toinen lapsista ollut nyt jo pari päivää isovanhempiensa kanssa mökillä ja minä taaperon kanssa kotosalla. Mies töissä, töissä, kalassa ja töissä...

Olen lomafiiliksissä. Kelikin on siihen ollut sopiva. Taaperon kanssa ollaan käyty läheisellä lammella lintuja katsomassa. Hän jaksaa kävellä uskomattoman pitkiä matkoja! Ja haluaa taluttaa koiraa...Hän pelaa jalkapalloakin naapurin poikien kanssa. Heittää tai potkaisee palloa ja taputtaa itselleen ylpeänä suorituksestaan. Muidenkin olisi hyvä taputtaa mukana.

Päivänkakkarat täytyy vielä käydä heittämässä pois. Ne haisevat todellakin kakkaroilta. En muistanutkaan. Huomenna esikoinen kotiutuu ja jatketaan reissusuunnitelmien tekoa. Saa nähdä mennäänkö saaristoon ja majakoille, vai päinvastaiseen suuntaan tuntureille. Vai molempiin?

Juhannus

2008-06-23T00:21:00.009+03:00

Juhannus oli ja meni. Sateisissa merkeissä, toki poutaa oli myös. Mökillä, maalla. Lapsuudesta asti tutuissa maisemissa. Jo äitini lapsuudesta. Tuntuu hyvältä viedä lapset paikkaan, jonka historiaa tuntee. Kertoa tarinoita omasta lapsuudesta ja mummon lapsuudesta. Kuinka lampaat laidunsivat niemen kärjessä, kuinka lehmiä tultiin lypsämään tänne kesälaitumelle. Kuinka mökkiä rakennettiin ja vietettiin kesää tiiviisti saunamökissä ennen pikkumökin rakentamista. Nykyään on jo vähän isompikin mökki tiluksilla.

Rakensimme vanhoista heinäseipäistä majaa esikoisen kanssa. Teknisiä yksityiskohtia täytyy vielä hioa, mutta aika hyvä runko saatiin aikaiseksi! Maalaamme vielä kankaan, jonka voi laittaa majan katteeksi.

Retkeilimme metsässä taapero selkärepussa. Hänen päänsä on syöty täyteen kutisevia paukamia. Esikoinen kalasti isänsä kanssa. Naapurissa oli myös samanikäistä seuraa tytölle. Kesäkaverukset uivat ja nikkaroivat yhdessä.

Vielä kuvia enoni rannasta. Hän on rakentanut pihaansa puuhevosia omaksi ja lapsenlasten iloksi. Veikeitä kavereita seikkailee siellä täällä.

Lisää kukkia

2008-06-18T22:26:00.005+03:00

Omassa pihassa oven pielessä kasvaa pelakuu. Sain sen talvehtimaan porraskäytävässä ja nyt odotan kukkia. Toisella puolella ovea kukkii unikko. Olen rappumme vihervastaava. Itsenimitetty, mutta kuitenkin. Meillä talonyhtiö hoitaa kukkien tilauksen toiveiden mukaan, halukkaat asukkaat istuttavat ja hoitavat. Aika moni on kiinnostunut, aika moni ei. Mutta jääpähän minulle enemmän taimia!

Huomenna juhannuksenviettoon mökille maaseudun rauhaan. Koira pääsee uimaan omaan rantaan, samoin lapset. Voivat virua vedessä vaikka koko ajan. Mies kalastaa. Minä aion rakentaa majan. Toivottavasti ei sada ihan koko aikaa...

Äidin kasvimaalla

2008-06-15T23:24:00.004+03:00

Kaikki näyttää niin rehevältä, omalla plantaasilla ei niinkään. Siellä näkyy vain pientä viherrystä ja suurin osa on rikkaruohoja. Kosteaa on kuitenkin kaikkialla.

Eilen juhlitiin kohta kahdeksanvuotiasta kavereiden voimin ja huomenna, varsinaisena syntymäpäivänä jatketaan mummolassa juhlintaa.

Sadepäivien iloja

2008-06-12T19:02:00.004+03:00

Isompi tyttö on pesiskoulun ohella ollut tällä viikolla paikallisen arkkitehtuurimuseon järjestämässä majanrakennustyöpajassa muutaman tunnin joka päivä. On ollut kivaa, mutta en ymmärrä kuinka jotkut jaksavat raahata lapsiaan useisiin harrastuksiin viikon aikana. Siis jatkuvasti. Ja työt, koulut, päiväkodit jne. vielä siihen päälle. Minä olen vain tämän yhden viikon aikana vienyt sekä hakenut tyttöä joka päivä majanrakennukseen ja yhtenä päivänä tuon lisäksi pesäpallokouluun. Muuten olemme olleet kotosalla. Olen aivan poikki! Ei oteta tavaksi useita harrastuksia tässä perheessä...

Virkkasin Marjaana-nukelle uima/hellepuvun iltapäivällä. Tytär epäili tosin, että uimapukua ei voi virkata. Lankoina jämälankoja kirpputorilta. Malli omasta päästä. Nyt kun tulisi vielä ne helteet, niin pääsisi Marjaana ja kumppanit rannalle uusissa kuteissa!

Harmaa

2008-06-11T18:15:00.006+03:00

Vietin aikaa jälleen pesäpallokentän katsomossa. Esikoinen käy pesiskoulussa kaksi kertaa viikossa. Keli oli kolea, mutta ihme kyllä ei satanut ollenkaan. Minä olen edelleen viluissani.

Harmaa, kulunut puu sopii tähän harmaaseen ilmaan hyvin. Oma olokin tuntuu jotenkin valjulta ja harmaalta. Syksyinen olo. Villasukat jalkaan ja viltti ympärille. Esikoinenkaan ei kinua uimaan koko ajan tällä ilmalla.

Mosaiikkipeli

2008-06-04T23:12:00.008+03:00

Pelin kulku:


a) kirjoita vastauksesi allaoleviin kysymyksiin Flickrin hakuun
b) valitse yksi kuva ensimmäiseltä sivulta
c) kopioi ja liitä kuvan URL mosaic maker'iin

Etunimesi?
Lempiruokasi?
Mitä yläastetta kävit?
Lempivärisi?
Julkkisihastuksesi?
Lempijuoma?
Unelmalomakohde?
Suosikki jälkiruoka?
Mikä sinusta tulee isona?
Mitä rakastat eniten maailmassa?
Kuvaile itseäsi yhdellä sanalla
Flickr nikkisi

1. Johanna not yet in BsAs, 2. Lentil Orange, 3. _MG_0470, 4. green ones are hard to find, 5. Angelina Jolie, 6. Sunset, 7. Cinque Terre beauty, 8. Chocolate Chip Muffins Step_5_READY TO EAT, 9. The Medicine Buddha Lapis Light, 10. Happiness, 11. christiania, glass house, august 2007, 12. Sometime in January - Cardiff

Nappasin tällaisen Inkiväärin blogista. Vaikutti niin hauskalta, että pakko oli tehdä itsekin.

Lomaa ja juhlia

2008-06-02T14:27:00.003+03:00

Olen viettänyt viime päivinä aikaa keittiössä. Leiponut, siivonnut ja laittanut ruokaa. Meillä järjestetään juhlia. Viikonloppuna oli koulunlopettajaispirskeet naapuruston tytöille. Seuraavaksi nimipäiväkestit esikoiselle, jonka jälkeen hänen syntymäpäiväkekkerinsä parin viikon kuluttua. Eli elämä on yhtä juhlaa!

Olisipa lastenhuone aina tuossa kunnossa... Kerrossängyn alasänky on yleensä virallinen majanrakennuspaikka, koska kuopus nukkuu toistaiseksi äidin ja isän vieressä. Esikoinenkin aika usein.

Neiti lomalainen äitini tekemässä juhlamekossa.

Maalla

2008-05-30T22:41:00.003+03:00

Ei oikeastaan maalla, kasvimaalla vain. Tai plantaasilla siskoni mukaan. Esikoinen huokaili keskellä peltoa istuskellessaan. Hänestä olisi ihanaa olla aina niin rauhassa, kuin viljelypalstallamme hänen mielestään saa olla. Hän haluaa leikkiä luonnonmateriaaleilla omien sanojensa mukaan. Oman pihan kepit, kivet, lehdet, kukat jne. eivät kai täytä tuota kriteeriä... Lapsi haluaa asua maalla. Isänsä kysyi, että mitenkäs kavereiden laita. Maaseudulla ei välttämättä olisi leikkikavereita omassa pihapiirissä. Isä leimattiin tylsäksi realistiksi, yhdellä katsella.

Esikoisen kevätjuhla oli eilen. En kuitenkaan päässyt seuraamaan sitä. Juoksin koulun käytävillä taaperon perässä. Hänellä ei ollut aikomustakaan istua paikoillaan katsomassa esityksiä. Ainakaan hiljaa. Lähdimme pois häiritsemästä. Jotkut lapset saivat jäädä saliin "yleisöksi", vaikka juoksivat edestakaisin ja pitivät salin perällä pituushyppykilpailua. Minua hävetti noiden, jo aika isojen lasten vanhempien puolesta. Kamerakaan ei nähnyt juhlaa, koulurakennusta vain.

Viime päivinä

2008-05-27T23:08:00.004+03:00

Ensin oli esikoisen korttipaja. Piti saada hyvissä ajoin juhlakutsut toimitettua koulukavereille, ennen lomanalkua. Synttärit ovat kesäkuun puolivälissä. Ensimmäisen kortin aihe on ajankohtainen eli istutuspuuhat kasvimaalla. Olemme kuokkineet ja kaivaneet. Taimet odottavat palstalle pääsyä.

Sitten tein kuopukselle bambutrikoosta yksinkertaisen mekon. Totesin taas, että en ole maailman huolellisin ompelija, mutta lohduttauduin sillä etten joudu arvioitavaksi tekeleitteni kanssa. Jos kestävät käyttöä ja ovat kivoja katsella niin se riittää!

Lopuksi melkein lomalainen villiintyi ennen nukkumaanmenoa pelleilemään ehjänä säilyneen vappuilmapallon kanssa.

Maailmalla

2008-05-21T22:17:00.003+03:00

Luin uutisia maailmalta. Itkin. Ei ole reilua. Rutistin tyttöjäni ja pidin sylissäni vähän tiukemmin kuin yleensä. Annoin isommalle rahaa laittaa koulussa keräykseen.

Retkellä

2008-05-17T18:12:00.003+03:00

Retkeilimme lähistöllä. Taapero kantorepussa selässäni, koululainen omilla jaloillaan, koira jaloissani... Eväitä syötiin ja ihailimme näkymiä. Keinukin löytyi. Olen ilokseni huomannut, että esikoisen kanssa pystymme keskustelemaan vaikkapa vihreän eri sävyistä luonnossa. Hän on jo niin iso! Kantoi eväsreppuamme koko matkan, eikä edes valittanut yhtään. Taapero sen sijaan huuteli välillä vastalauseita selässäni. Nukahti kuitenkin jossain vaiheessa päiväunille ja heräsi vasta kotona.

Pipo

2008-05-15T11:11:00.004+03:00

Sain valmiiksi bambulangasta pipon taaperolle. Malli on omasta päästä ja ei ihan visioni mukainen. Siihen tuli vähän korvamaiset roikkuvat läpät, joiden oli tarkoitus tulla ylemmäs käyttäjän korvien tasalle, upotetut pyörylät, mutta nyt ne ovat hassut lerppakorvat. Mies vähän ihmetteli niiden funktiota, käyttäjä ei niinkään. Pipoa piti sovittaa myös nuken päähän...

Uusi pipo on sukua alakuvan villapipolle, jonka tein aiemmin keväällä.

Äidille

2008-05-11T10:42:00.002+03:00

Äidilleni lahja. Itse sain ihanan, itsetehdyn saviruukun, jossa kasvaa ruusupapu sekä huovutetun pannulapun ja kortin. Sekä aamiaisen perheen kanssa.

2008-05-11T10:27:00.002+03:00

Olen kytännyt ja kytännyt. Nyt vihertää! Näen jo silmissäni suuren kesäkurpitsasadon ja tomaatteja ja vaikka mitä... Tapana on aina hypätä asioiden edelle ja suunnitella suuria. No ainakin vihanneskrassia saa kohta leivän päälle ja salaattiin.

Eilen

2008-05-11T10:20:00.003+03:00

Utelias kuono työntää itsensä joka paikkaan. Erityisesti jos jossain vähän vihertää...

Oltiin eilen kylässä. Syötiin herkullista ruokaa ja nautittiin hyvästä seurasta sekä vauhdikkaasta menosta...

Viherrys

2008-05-08T12:04:00.003+03:00

Uskomattomia värejä ulkona. Ja kohina kuuluu, välillä sataa ja sen myötä vihertyy lisää. Tuulikin kuulostaa erilaiselta, kun puissa on lehdenalkuja. Silmäni vetistävät ulkona siitepölyjen takia. Myös sisällä tosin, jos ikkunoita pidetään auki. Kurkkua pistelee. Mutta ei haittaa. Siedätyshoitoahan se tavallaan on.

Illalla siskokset lueskelivat kirjoja. Isompi pienelle ja välillä toisinpäin. Molemmat omissa tuoleissaan ja sitten taas samassa. Hyvin mahtuu! Nukkumaanmeno tuntuu myöhentyvän koko ajan... On niin valoisaa, ettei malta. Ja kohta alkaa koululaisella lomakin. Eikä pienempi ymmärrä, että on ilta ja nukkumaanmenoaika, kun valoa riittää. Selityksiä löytyy. Minä laiskistun patistelemaan, kun toisilla on kivaa tekemistä. Ja niin edelleen.

Ruokaa!

2008-05-06T22:33:00.003+03:00

Meillä asuu kärsimätön ruokailija. Hän ei malta odottaa ruuan valmistumista, saati sen pöytään kattamista, vaan hän kiipeää pöydän ääreen istumaan ja kitisemään jo hyvissä ajoin. Jos muu ei auta, hän kiipeää pöydälle. Hän on ketterä kiipeämään ja ottamaan mitä haluaa, sanoja ei hänellä vielä oikein ole.

Tänään oli ruokana pinaattikeittoa. Helppoa ja nopeaa ja esikoisen lempiruokaa, ollut jo pitkään. Nautimme aterian koko perhe yhdessä uuden ruokapöydän ääressä. Löysimme sen eilen paikallisesta kierrätyskeskuksesta pilkkahintaan. Ei enää isäni vanhaa, kirkkaan keltaista, pyöreää pöytää, joka saa ruuan ja astiat kalpenemaan rinnallaan. Rakas se on edelleen, tuttu jo lapsuudesta, mutta neutraalimman sävyinen, uusi ja isompi pöytä on ollut etsinnässä jo pitkään. Vanha pääsee lepäämään varastoon.

Haaste

2008-05-04T10:42:00.007+03:00

Sain haasteen Taikalampun alta Melitalta.

1. Montako blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?

Nelisenkymmentä taitaa olla.

2. Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia?

Seurailin joitain blogeja satunnaisesti. Loin oman blogin, mutta unohdin asian toviksi, kunnes innostuin todenteolla, sekä seuraamaan muiden että kirjoittamaan omaa. Blogini antaa minulle tilan ajatuksilleni ja innostaa kuvaamaan. Entisenä valokuvauksen puoliammattilaisena olen löytänyt kuvauskipinän uudestaan. Se oli hukassa muutaman vuoden ja luulin innon hävinneen kokonaan...

3. Millä nettisivuilla käyt?

Blogeja seuraan, uutiset luen ja tietoa haen.

4. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (blogia ei lasketa)

Ei ole.

5. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?

Englantia puhun ihan sujuvasti, ruotsia hyvin auttavasti ja ranskan alkeet ovat jossain takaraivossa. Niin, suomi on äidinkieli, mutta sekin välillä takeltelee ;)

6. Mitä seuraat tv:stä?

Hyvin vähän katson tv:tä. En oikeastaan mitään ohjelmaa seuraa vakituisesti.

7. Hissi vai portaat?

Portaat. Ekologisuuden, terveyden(hyötyliikuntaa) jne. vuoksi. Monesti rymyän rattaidenkin kanssa mieluummin portaita, kuin etsin hissin.

8. Onnen- ja epäonnennumerosi?

Ei ole.

9. Haastan mukaan vastaamaan, hmm...siskoni eli Ekub hölöpölössä ja kuka muu haluaa haasteen napata, niin ottakoon vastaan!

Velvollisuuksia

2008-05-03T17:26:00.003+03:00

Pihalla oli pyöräänsä pesevä, kuumeisesti kesälomaa odottava, kohta kahdeksanvuotias ja yleisönä taapero kahlittuna rattaisiin.

Taapero oli hämmentynyt, kun rattaat eivät liikkuneet mihinkään... Hän oli valmistautunut ties minkälaisiin seikkailuihin.

Kun pyörä oli pesty, katoimme retkilounaan viltille.

Pyörä vapuksi

2008-04-30T12:15:00.003+03:00

Mentiin pyöräkauppaan katselemaan. Tulin kotiin pyörän kanssa. Ihanan Ainon! Nyt puuttuu vain istuin tarakalta ja pääsemme huomenna vappuajelulle koko perhe. Täytyy lähteä kellariin kaivelemaan istuimen osia ja työkaluja.

Ja näköjään täytyy myös leipoa uusi vappukakku. Suklainen kakku, jossa puolukoita mausteena on tehnyt kauppansa ja vain palanen oli jäljellä. Nyt ei ole sitäkään. Meillä ei herkut vanhene!

Aamuista

2008-04-28T22:02:00.002+03:00

Hän herää aamulla aikaisin. Nousee ja touhuaa omiaan. Rakentaa pesän sohvalle ja lueskelee tai katselee lastenohjelmia. Hän ehtii katsoa televisiota aamuisin, ennen kouluun- tai uloslähtöä, silloinkin tosin vain jos muistaa. Käy katsomassa oven raosta ovatko muut jo heränneet - eivät. Käy kysymässä hiljaa korvani juuressa :" Äiti. Milloin te heräätte?" Viimeistään silloin vieressäni nukkuva taapero havahtuu siskon ääneen ja nousee istumaan. Siskokset lähtevät puuhaamaan yhdessä. Rakentavat majan ja telttailevat. Kysyin esikoiselta kerran, miksi hän herää niin aikaisin aamulla. Itse olen aina ollut aamu-uninen, enkä tahtoisi millään herätä ja nousta ylös. Mies on vielä aamu-unisempi. Tyttö vastasi, että kun nousee aikaisin, ehtii tehdä enemmän. Niinpä.

Pihalla

2008-04-25T17:51:00.003+03:00

Tai oikeastaan pyörävajassa. Vajan läpi pääsee kävelemään tai juoksemaan ja sen ympäri voi kiertää lukemattomia kertoja. Ja kaiken huipuksi pihapiirissämme on noita useampia ja lisäksi roskakatokset! Yksivuotiaan seikkailumaa parhaimmillaan.

Puuhia

2008-04-25T12:46:00.002+03:00

Työpöytä. Lähinnä tietokoneilulle pyhitetty, sillä siinä ei juuri koskaan mahdu muuta tekemään. Purkeissa kaikkea ompelu- ja askartelu- ja puuhailuroinaa. Kivoja lankoja löytyi pussillinen lähikirpparilta parilla eurolla. Niistä suunnittelen esikoiselle synttärilahjaa. Puolitoista kuukautta aikaa. Pientä virkkuukoukkua vaan ei löydy. Täytyy varmaan hommata uusi...

Esikoisella on myös salaperäisiä puuhailuja. Kotona ja koulussa. Välillä meinaa lipsahtaa, mutta viime hetkellä muistaa ettei saa kertoa. Vielä. Äidille ainakaan. Eilen oli saippuavettä kupeissa ja huovutusneulaa etsi.

Viime lauantaina ostin lähikaupasta ruusukimpun. Reilun kaupan ruusuja. Alkavat jo ränsistyä. Kauneimmillaan mielestäni. Persoonallisia. Tuntuu kuin olisi joku juhlapäivä ollut. Harvoin nimittäin ruusuja tulee noin vain ostettua. Nuo olivat niin kauniin värisiä.

2008-04-21T13:13:00.002+03:00

Välillä meinaa hengästyttää tuo vauhti millä pikkutaapero rientää puuhasta toiseen. Hänellä on kiire. Koko ajan. Vaikkei kotimme suuren suuri ole, niin perässä ei tahdo aina pysyä. Itse mielelläni jäisin viipymään, uppoutuisin johonkin asiaan. Mutta kaverini ei sitä salli! Hän kiipeää jo pöydälle, tai vetää koiraa jalasta alas ikkunalaudan näköalapaikalta. Tai sitten hän on löytänyt jonkun ison siskon tärkeän aarteen, joka minun pitää pelastaa ehjänä vääristä käsistä. Joskus huijaan. Annan taaperolle palan juustoa, suurta herkkua, että saan juotua kupillisen kahvia ja luettua sivun lehteä tai kirjaa rauhassa.

Keltaista

2008-04-19T19:30:00.010+03:00

Keltainen haaste löytyi Elisan blogista.

2008-04-19T18:57:00.005+03:00

Tälle menetän lapseni taas. Hän ei viihdy enää sisällä ollenkaan. Tuskastuu jos ehdotankin hänelle, että olisi hetken rauhassa sisätiloissa. Hän haluaa leikkiä naapurustossa asuvien kavereiden kanssa aamusta iltaan pihalla. Kiipeillä, keinua, tehdä soosseja hiekkalaatikolla, juosta, kiljua... Tänään kuitenkin sain hänet kanssani kauppaan ja kokkaamaan.

Teimme tuorepastaa, ravioleja. Esikoinen oli vastuussa täytteestä. Ja pastataikinajämien muotoilusta. Kaulitsin hiki hatussa taikinaa ohuemmaksi, ohuemmaksi... Puinen kaulin apunani.

Koiralle peti ja muuta

2008-04-16T13:20:00.004+03:00

Koira sai uudet petivaatteet. Taapero leikkii nukkumista. Mies nukkuu.

2008-04-13T22:57:00.003+03:00

Ensin oli kauniin harmaa ja lempeän lämmin kevätilta. Kävelimme ihmettelemään sorsia. Ne olivatkin outoja yksivuotiaan ja koiran mielestä. Kuvittelin saavani koiran kuivana ja kurattomana sisälle, kunnes kuvatessani esikoinen huudahti " Äiti! Nessi ui!" Koira oli kahlannut lammikkoon... Yksivuotiasta en edes kuvittele saavani kurattomana sisälle. Hän kyllä löytää jonkun kuralammikon missä rypeä.

Seuraavana aamuna tilanne oli aivan toinen. Jääpuikkoja roikkui ikkunalaudoilla ja postilaatikoissa. Tihutti kylmää ja märkää. Jäätävää. Sisälle lämpimään pian.

Kumisaappaat ovat olleet lempikenkäni jo monta viikkoa. Voisi luulla, ettei minulla muita olekaan. Entiset menivät rikki. Punaiset. Nyt jalassa ovat ruskeat, englantilaisen maaseudun mieleeni tuovat, kapeamalliset, ruudullisen vuorin omaavat saapikkaat. Puutarhurikuvitelmani voivat jatkua, kun kumisaappaat jalassa kiipeän portaita käytävässä talvehtineiden pelargonioiden luo.

Aurinko

2008-04-11T13:50:00.006+03:00

Olen joskus suunnitellut puutarhurin uraa. Törmäsin kuitenkin jälleen yhteen syyhyn, miksi en olisi kovin hyvä puutarhuri: ötökät. Juuri istuttamassani mintussa on kirvoja. Mies jo varoitteli minua levittämästä niitä hänen rakkaisiin chileihin. Kirvojen häätäminen tuntuu kovin työläältä. Tässä paljastuu taas laiskuriluonteeni! Helppoa olisi, jos löytyisi ahkera leppäkerttu syömään kirvat pois. Mäntysuopaliuosta täytyy kokeilla, kuumalla vedellä jo suihkutin mintun. Chileissä ei vielä ole ötököitä...

Keittiön ikkunalla on toistaiseksi mintunmentävä aukko. Kyseinen kasvi majailee tällä hetkellä kylpyhuoneessa odottamassa lisätoimenpiteitä.

Tuliaisia

2008-04-09T16:46:00.002+03:00

Lähiaikoina olemme saaneet tuliaisia sekä Madeiralta, että Tunisiasta. Itse emme ole reissanneet ulkomailla pitkään aikaan. Kiva kuulla matkakertomuksia toisilta. Ja saada pieniä palasia tunnelmia myös tuliaisten muodossa. Siskoni toi tuon yläkuvan kauniin simpukkakorun ja lisäksi kauniita kuvia reissusta. Tunisian tuliaiset olivat herkkuja: halvaa, seesaminsiemenkrokanttia, paahdettuja manteleita sekä mausteita. Harissatahna ja halva ovat lisäksi kivoissa purkeissa, joita voi käyttää niiden tyhjennyttyäkin!

Pää(ttämä)tön

2008-04-08T13:02:00.007+03:00

Haahuilen ympäriinsä. En osaa tarttua hommaan. Siirrän aloitusta, vatvon, mietin. En saa valmista aikaiseksi. Neuleita kesken. Toisesta tulossa neuletakki joskus. Toisesta ei hajuakaan. Kokeilin pitsineulemallia, enkä henno purkaa. Nyt mietin mikä siitä voisi tulla. Sängyn petaus jäi kesken, kun jäin miettimään vaihtaisinko sittenkin lakanat. Jätin homman. En osannut vielä päättää. Lempifarkut kaipaavat korjausta. Ovat puhtaat, jos vain aloittaisin. Sain istutettua vehkan uuteen ruukkuun kuitenkin. Toissapäivänä jo. Mintunkin istutin.

Kirjoja on paljon. Mietinnässä on, hommataanko lisää säilytystilaa vai vähennetäänkö kirjoja. Ei niitä kaikkia kukaan lue. Luettu jo. Ylimääräisistä voisi olla iloa toisille.

Vieraita

2008-04-07T16:15:00.003+03:00

Pienten lasten kanssa kyläreissut on usein parasta ajoittaa aamupäiville. Silloin kaikilla riittää vielä energiaa seurusteluun. Hyvän ystäväni kanssa meillä on tapana tavata joko heillä tai meillä ja syödä, jutella, leikittää lapsia jne. päiväuniaikaan asti. Ruokana kasvislasagnea suppilovahveroilla höystettynä ja jälkiruokana pähkinäistä suklaakakkua kahvin kera. Kahden kotiäidin herkuttelua.

2008-04-06T18:31:00.002+03:00

Sänky näyttäisi niin houkuttelevalta. Yöt ovat olleet taas vaihteeksi levottomia pikkutaaperon vuoksi. Mutta ei auta! Ystävä tulee kahden pikkupoikansa kanssa kyläilemään huomenna aamulla, joten tavaroita ojennukseen ja leipomukset uuniin.

Syöjät

2008-04-06T18:22:00.003+03:00

Ruokailu voi olla melkoista teatteria...

2008-04-04T14:15:00.005+03:00

Yläkuvassa eilisen löydöt kirpparilta: kolme puutuolia 50-luvulta ja neljä ruokalautasta. Lautasista on ollut pulaa. Tuoleista ei niinkään, mutta niitähän aina tarvitaan...kai. Edullisia löytöjä olivat kaikki kuitenkin!

Pääsiäisruohot ovat kasvaneet meillä vähän jälkijunassa. Nimesinkin ne ihmettelevälle esikoiselle kevätruohoiksi. Hän oli jo sitä mieltä, että joutaisivat pois, mutta eihän noin vehreitä henno pois heittää. Ostin tuuhean mintun ja pitäisi sekin saada istutettua. Pitää vaan ensin löytää hyvä aika, ettei ole liian montaa innokasta multasormea hommassa mukana. Haaveilen myös viljelypalstan vuokraamisesta kesäksi. Mies jo tyrmäsi ehdotuksen, kun hänen mielestään meidän viljely ei aikaisempina vuosinakaan ole kovin innokasta saati tuloksekasta ollut. Mutta hauskoja muistoja on sitäkin enemmän. Olemme innokkaasti aloittaneet viljelyä, mutta aina innostus on jossain vaiheessa lopahtanut. Olemme syyttäneet ilmoja ja meille arvotun palstan huonommuutta muihin nähden ja muita kiireitä ja niin edelleen... Yhtenä vuonna menimme sadonkorjuuseen syyskynnön jälkeen. Oltiin innokkaana säkkien ja muiden tarpeiden kanssa suurta satoa hakemassa pellolta, kunnes totuus valkeni. Olimme viikon verran myöhässä. Nolotti...

Pari vuotta sitten nauroimme joka kerta, kun menimme maallemme. Se oli kuin Etiopia kuivimpina aikoina. Tiivis, kuiva, halkeillut maa. Kastelusta ei ollut oikein apua. Ilmeisesti maalle olisi pitänyt kantaa säkkikaupalla multaa ja lannoittaa rutkasti, jotta olisi jotain satoa päässyt sieltä korjaamaan. No saimme hieman salaattia ja muutamia herneitä omalta kasvimaalta. Naapurikateus kyllä iski, kun viereisillä palstoilla kasvoi mahtavan kokoisia kesäkurpitsoita. Minäkin olin niitä oikein esikasvattanut ruukuissa ja kuvitellut saavani mainion sadon niistä sekä pinaatista...Pellavan kukat kyllä kukkivat ja olivata kauniita! Saa nähdä mitä tapahtuu tänä vuonna.

Kukkuu

2008-04-01T16:39:00.004+03:00

Yksin

2008-03-30T23:08:00.003+03:00

Vietin tänään useita tunteja yksin kotona. Se on harvinaista herkkua täälläpäin! Koira tosin oli seuranani, muttei häiriöksi asti. Uneliaana vain välillä vähän raotti silmiään ja jatkoi unia. Olen aina nauttinut yksinolosta. Erakoksi minusta ei olisi, mutta tarvitsen rauhaa itselleni ja ajatuksilleni. Välillä. Mukavaa on myös seura ja se, että tehdään yhdessä. Ja lapset ovat mainioita seuralaisia useimmiten. Omia vakituisia kavereita. Tekee kuitenkin hyvää välillä kaivata seuraa. Siis että on saanut yksinäisyydestä tarpeekseen. Olen toki usein tuntenut oloni yksinäiseksi. Yksinäiseksi seurasta huolimatta, mutta se liittyy enemmän eri aaltopituuksilla liikkuviin ajatusmaailmoihin, siihen että ajatukset eivät kohtaa. Yksinäinen tunsin usein olevani entisen työni parissa. Luova työ, kun pitäisi keksiä uutta ja kukaan ei voi sinua siinä auttaa. Tai kun ideasta ei ole vakuuttunut kukaan muu, eikä itsekään aina.

Tänään nautin, kun sain lukea kenenkään keskeyttämättä. Maata sohvalla viltin alla. Virkata. Istua ja tuijotella seiniä. Miettiä hankintoja, pyörää. Ensikesän pyöräretkiä tyttöjen kanssa. Isompi jaksaa polkea jo pitkiäkin matkoja ja pienempi on tarpeeksi iso istuimen kyytiin.

Toiset olivat pois juuri sopivan aikaa. En kuitenkaan ehtinyt vielä kaipaamaan. Vaikka ovatkin rakkaita.

Siskot

2008-03-26T16:40:00.004+02:00

Sisko lohduttaa, jos on murhemieli. Siskon kanssa voi leikkiä ja hänet voi pukea hassusti. Verraton kaveri siis! Tyttäreni ovat parhaita kavereita, vaikka ikäeroa on kuusi ja puoli vuotta.

Alakuvassa vähän vanhemmat siskokset. Ovat myös parhaita kavereita, mutta pienemmällä ikäerolla. Kuvassa minä ja siskoni.

Pääsiäinen

2008-03-24T21:11:00.005+02:00

Pääsiäissunnuntai kului vanhempieni luona. Ohjelmaan kuului munien maalausta, hyvää ruokaa hyvässä seurassa, aarrekarttoja ja aarteiden etsintää. Kukko oli muninut esikoiselle tikkarin munan sijasta, hänen omasta pyynnöstään. Suklaa ei maistu. Omena on pudonnut kauas puusta! Äidille maistuu.

Tänään kuopus ja minä olemme viettäneet lähes koko päivän kahdestaan kotona. Mies töissä, esikoinen mummolassa. Kuopus sairastaa. Flunssaa ja vatsatautia.

Ulkoilua

2008-03-22T22:31:00.003+02:00

Vierailu

2008-03-22T19:25:00.003+02:00

Kävimme kylässä. Kohteena palvelutalossa asuva yli 90-vuotias täti. Ei sukulainen, vaan äidin vanha tuttava, joka minua ja siskoani on hoitanut ollessamme pieniä. Hänellä on tuolla palvelutalossa enemmän neliöitä, kuin entisessä omassa asunnossaan. Paljon tuoleja, paljon lattiapinta-alaa. Ei kuitenkaan juuri vierailijoita, jotka noilla tuoleilla istuisivat. Aiemmin hän aina vannotti minua ja siskoani hankkimaan miehet ja lapsia, hänellä itsellään ei niitä ole ja sitä katuu vieläkin. Murehtii yksinäisyyttään, kun muistaa. Ei tosin muista enää juurikaan muuta kuin vanhoja lauluja, joita kajauttelee tuon tuostakin.

Laskuista pois jäänyt?

2008-03-18T23:01:00.010+02:00

Meillähän asuu neljä ihmistä ja yksi koira!! Ehkä tämä oli se joka oli edellisen postauksen laskuista jäänyt pois. Hän on vielä niin uusikin, kuten hyvä ystäväni kerran lohdutti, kun unohdin mainita kuopuksen jossain yhteydessä. Ehkä laskin hänet nukkekategoriaan, kun nukkeja kuvailin tai yhdeksi "hahmoista". Melkoinen hahmo hän onkin!

Asukkaita

2008-03-18T12:45:00.011+02:00

Meillä asuu kolmen ihmisen ja yhden koiran lisäksi useita muita "hahmoja". Näistä monista on tullut vakituinen osa perhettämme, joku niistä on lähes aina mukanamme mummolassa ja muilla reissuilla. Ainakin kun esikoinen oli pienempi. Erityisesti nuket ovat tärkeitä. Jopa äitini ja isäni muistavat niiden nimet ja kyselevät kuulumisia. Nyt pienempi on alkanut omimaan isosiskon nukkeja. Hän kuljettaa niitä paikasta toiseen ja tarjoaa hoidettavaksi.

Nerri on Madeiralta kotoisin. Hän on noin 7-vuotias. Hän kulki nimettömänä monta vuotta, kunnes omistajansa ollessa neljän vanha, sai nimen Nerri. Samaan aikaan meille tuli oikea koira, jonka nimeksi tuli Nessi. Lisäksi tuolloin taloudessamme oli myös lelukissa nimeltä Merri... Nerri on nuorempana viettänyt kaksi viikkoa paikallisen Tiimarin hyllyn alla ja me luulimme hänen kadonneen iäksi.

Lammas on kotoisin Ruotsista. Se on ostettu kirpputorilta, mutta on ilmeiseti joku wc-paperimainoshahmo. Äskettäin se joutui pesukoneeseen ja muuttui unelmanpehmeästä vähän virttyneen näköiseksi. Omistajansa oli ensin kauhuissaan, mutta tykästyi sitten uuteen Lambiinsa.

Marjaana on kolmevuotias reipas tyttönen. Nukkesiskossarjan isosisko.

Tässä on Kukkanen. Hän on kaksivuotias ja tuoksuu kukkasille. (On joku hitsin tuoksunukke. Tämä ominaisuus tosin selvisi vasta kun paketti avattiin.) Kukkanen pitää kylpemisestä ja hänellä on oma kylpyamme.

Katja on Kukkasta puoli vuotta nuorempi ja saapui meille Venäjän Karjalasta. Hänelle on ilmestynyt outo Gorbatshov-tyylinen läiskä otsaan. Liekö myöhäissyntyinen syntymämerkki vaiko tussin jälki...

Viimeisenä oma vanha nalleni. Olen saanut sen ihan pienenä ja nimennyt sen Johannaksi.

(Inspiraatiosta lelujen kuvaamiseen kiitän tytärtäni, joka aina kameran käsiinsä saatuaan kuvaa muistikortin täyteen lelujaan. Hän haluaisi myös oman blogin, jonne voisi kuviaan laittaa.)

Paparazzi nukketalossa

2008-03-17T12:18:00.003+02:00

Kerrankin tavarat olivat järjestyksessä suuressa, kartanomaisessa hirsihuvilassa. Kuvausryhmä pääsi tallentamaan tunnelmia ja yksityiskohtia sisustuksesta. Joillekin asukkaille ei ehkä oltu muistettu mainita kuvaajan saapumisesta ja he olivat nukkumassa. Tai ehkä vuoteenomina muista syistä... Talossa asustaa hyvin sekalainen ja vaihteleva määrä "vuokralaisia". Heitä häädetään kodistaan hyvin mielivaltaisesti talon omistajan toimesta, jos joku tärkeämpi "henkilö" tarvitsee asuinsijaa. Joskus asukkaat saavat häädön, koska taloa tarvitaan varastointiin ja säilytykseen. Toisinaan kiinteistön omistaja on hyvin tarkka järjestyksestä ja huolehtii talon viihtyisyydestä. Asukkaat ovat joko hyvin vaatimattomia, eivätkä valita kohtelustaan tai sitten kokevat olevansa etuoikeutettuja päästessään edes joskus asumaan näin hienossa paikassa.

Rivi, jono, järjestys, pino

2008-03-08T10:08:00.009+02:00

Kumma järjestyksenkaipuu. Tarve hallita ympäristöään. Taistella olosuhteita vastaan. Todellisuus on: kaksi lasta, joista toinen koululainen, askartelevainen, leikkiväinen, toinen vähän yli yksivuotias kaikenlevittäjä, koira, josta irtoaa karvaa ja jonka harrastuksiin kuuluu mm. paperin silppuaminen, kaksi aikuista, toinen huolellisuuteen pyrkivä (ainakin omasta mielestään), toinen ei niin tarkka.

Keskeneräisiä projekteja löytyy jokaiselta. Luettavia kirjoja, lehtiä, tiedotteita. Pyykkiin meneviä vaatteita ja sieltä jo tulleita. Leikkiä varten pakattuja reppuja, laukkuja, nyssäköitä, pusseja. Neuleita, ompeluksia, korjattavia, tärkeitä. Suunnitelmia. Lainassa olevaa, palautettavaa. Takavarikoituja. Joko koiralta tai lapselta.

Haluan lokeroida, piilottaa, järjestää. Mutta...voisin mennä mukana vaan. Antaa olla. Luottaa, että kaaos löytää järjestyksensä. Pienimmäinen on oppinut, että tavaroita voi myös kasata levittämisen ohella. Isompi on oppinut jättämään kaiken levälleen pienemmän esimerkin innoittamana.

Valoa

2008-03-06T11:56:00.005+02:00

Olemme asuneet nykyisessä asunnossa melkein puolitoista vuotta ja koko tänä aikana makuuhuonettamme on valaissut vain kaksi pientä lukulamppua. Erityisesti mies on aina vaatekaapillaan penkoessaan kaivannut kunnon valoa huoneeseen. Lähdimme viimein yhdessä valaisinostoksille. Ylläolevan kuvan kristallikruunu lähti matkaamme koristamaan muuten aika askeettisesti sisustettua kammariamme.

Samalla reissulla tein mainion kirpputorilöydön. Tilava nahkainen olkalaukku, jonka alkuperäinen hinta oli yhden euron, mutta oli alennuksessa ja sain sen puoleen hintaan!

Mökillä

2008-03-05T14:02:00.008+02:00

Vietimme viikonlopun mökillä. Samalla se oli meidän perheen hiihtolomareissu. Kun mökki saatiin lämpimäksi ja oli asetuttu taloksi, olikin jo aika lähteä kotiinpäin. Koululaisen loma on loppunut, työläisen loma vasta alkoi. Eli mies on nyt vuorostaan talvilomalla, hiihtämään tuo ei luultavasti aio. Minä ja esikoinen hiihdimme hänenkin puolestaan. Pikkutaapero oli innoissaan talvimökkeilystä, matkustaminen ei hänelle ole edelleenkään kovin mieluista. Koira nautti myös. Villejä hajuja, hirven jälkiä, vapaana juoksemista, sauna.

Itku ja hammastenkiristys

2008-02-28T17:53:00.006+02:00

Liekö kyse siitä, että isosisko oli yökylässä mummulassa ja äiti pirun tylsää seuraa, tai sitten hammas tai jokumuu- vaiva harmitti. Mutta neiti on ollut hyvin hyvin kiukkuinen tänään. Onneksi nukkui sentään pitkät unet.

Ja onneksi sisko saapui leikittämään iltapäivällä.

Sisällä ja ulkona

2008-02-27T00:09:00.004+02:00

Tänään

2008-02-26T22:25:00.011+02:00

Juhlimme jälleen kerran syntymäpäiviä. Esikoinen muisti yhtäkkiä, ettei pikkusiskon yksivuotissynttäreillä ollut ilmapalloja. Mikä pyhäinhäväistys!! Hän alkoi heti puuhaamaan uusia kutsuja aamupäivän ratoksi. Puhalsi ilmapallot ja kiinnitti ne roikkumaan, kattoi huoneeseensa juhlapöydän (riisuttu versio, kun en antanut liinaa enkä servettejä, koska olimme lähdössä ulos pikapuoliin - tylsä minä...). Hän paketoi myös lahjan. Juhlan sankari ei oikein ymmärtänyt leikin tarkoitusta, vaan puuhasi omiaan, vaikka sisko kovasti yritti virittää juhlatunnelmaa laulun voimalla.

Juhlien jälkeen lähdimme ulos nauttimaan hiihtoloman kunniaksi auringonpaisteesta.

30 vuotta eikä suotta

2008-02-22T14:51:00.004+02:00

Juhlin viime viikolla syntymäpäiviäni. Kukat tosin ovat ystävänpäiväkukkia siskoltani. Syntymäpäivän johdosta äitini kysyi tyypillisen, jokasyntymäpäiväisen kysymyksen "miltä nyt tuntuu?". No tässähän tämä. Arki sujuu, vuodet vierivät. Olen tyytyväinen elämääni.

Minusta tosin piti tulla maailmankuulu rokkitähti, tai ainakin arvostettu underground-muusikko. Lahjoista viis! En ole lainkaan musikaalinen. Tai kuuntelen kyllä sujuvasti monenlaista musiikkia ja minulla on vahva oma maku. Mutta ne eivät taida riittää kansainväliseen suosioon... En siis soita mitään instrumenttia, muuten kuin auttavasti pianoa ja laulutaito on myöskin rajallinen. Tämä unelma on kyllä haudattu jo aikaa sitten. Olin teini-ikäinen.

Sittemmin minusta oli tulossa arvostettu kuvataiteilija, ainakin kansallisella tasolla ja miksei myös kansainvälisesti. Tähän alaan oli huomattavasti vahvemmat edellytykset. Opiskelin jopa taidealaa. Muttei tämäkään ala ollut ihan ominta itseäni. Lisäksi minua alkoi kyllästyttämään sisäänpäinlämpeävät "piirit". Ja väsyin töiden kaivamiseen. Elantokin oli aika monen mutkan takana. Ja huomasin kai, etten tarvitse sitä suurenluokan huomiota töilleni, pienempikin riittää. Ikä tekee tehtävänsä ja itsetuntemus kasvaa, ei tarvitse korostaa omaa olemistaan.

Herkuttelin ajatuksella, kuinka vuosien päästä lapsenlapseni tai heidän lapsensa tai joku, löytää miehelleni neulomani sukat. Ajattelevat minua ehkä. Näinhän se on aina mennyt. Sukupolvelta toiselle periytyneet käsityöt ja muut tekeleet. Vaikken mikään hirmukäsityöläinen olekaan.

Siivous

2008-02-21T16:47:00.003+02:00

Taas kerran pikkuapurini ja minä yritimme yhteistyössä järjestää esikoisen huonetta häneltä salaa. Salaa siksi, että hän on niin turkasen kiintynyt kaikenmaailman lippuihin ja lappuihin, joita pursuilee mitä ihmeellisimmistä paikoista. Kun hän on pois kotoa, on mahdollista jopa heittää jotain roskiin...Liput ja laput liittyvät yleensä leikkeihin, joihin on tarvittu rekvisiittaa. Pääsylippuja, matkalippuja, hintalappuja, ruokalistoja, lahjakortteja, tehtäväkirjoja, neuvolakortteja ja mitä milloinkin. Tai sitten vain yksinkertaisesti silputtua paperia, joka voi olla vaikka ruokaa. Nämä silput ovat yleensä niitä, jotka mielellään laittaisin roskiin. Ja näissä "salasiivousoperaatioissa" ne sinne päätyvätkin, muuten hukkuisimme paperimereen!

Pikkuapuri on hauskaa seuraa, muttei kovin tehokas työläinen.

Viime aikoina

2008-02-19T16:11:00.000+02:00

On neulottu sukkaa, tehty korttikokeiluja, kuvattu uudella kameralla, vartioitu koiran unta pieneltä uteliaalta kiipeilijältä ja seurattu koululaisten mielikuvitusrikkaita ja alati vaihtuvia leikkejä. Jospa saisin tämän blogiasiankin edistymään... Mielessäni olen aktiivinen kirjoittaja, todellisuudessa aika laiska. Mutta ihailen niin monia hienoja blogeja ja haluaisin itsekin käyttää tätä ilmaisumuotoa. Saapi nähdä kuinka käy.

2007-11-20T11:20:00.001+02:00

2007-10-11T18:37:00.000+03:00