Maalla

Ei oikeastaan maalla, kasvimaalla vain. Tai plantaasilla siskoni mukaan. Esikoinen huokaili keskellä peltoa istuskellessaan. Hänestä olisi ihanaa olla aina niin rauhassa, kuin viljelypalstallamme hänen mielestään saa olla. Hän haluaa leikkiä luonnonmateriaaleilla omien sanojensa mukaan. Oman pihan kepit, kivet, lehdet, kukat jne. eivät kai täytä tuota kriteeriä... Lapsi haluaa asua maalla. Isänsä kysyi, että mitenkäs kavereiden laita. Maaseudulla ei välttämättä olisi leikkikavereita omassa pihapiirissä. Isä leimattiin tylsäksi realistiksi, yhdellä katsella.







Esikoisen kevätjuhla oli eilen. En kuitenkaan päässyt seuraamaan sitä. Juoksin koulun käytävillä taaperon perässä. Hänellä ei ollut aikomustakaan istua paikoillaan katsomassa esityksiä. Ainakaan hiljaa. Lähdimme pois häiritsemästä. Jotkut lapset saivat jäädä saliin "yleisöksi", vaikka juoksivat edestakaisin ja pitivät salin perällä pituushyppykilpailua. Kamerakaan ei nähnyt juhlaa, koulurakennusta vain.

Viime päivinä

Ensin oli esikoisen korttipaja. Piti saada hyvissä ajoin juhlakutsut toimitettua koulukavereille, ennen lomanalkua. Synttärit ovat kesäkuun puolivälissä. Ensimmäisen kortin aihe on ajankohtainen eli istutuspuuhat kasvimaalla. Olemme kuokkineet ja kaivaneet. Taimet odottavat palstalle pääsyä.










Sitten tein kuopukselle bambutrikoosta yksinkertaisen mekon. Totesin taas, että en ole maailman huolellisin ompelija, mutta lohduttauduin sillä etten joudu arvioitavaksi tekeleitteni kanssa. Jos kestävät käyttöä ja ovat kivoja katsella niin se riittää!









Lopuksi melkein lomalainen villiintyi ennen nukkumaanmenoa pelleilemään ehjänä säilyneen vappuilmapallon kanssa.

Meillä

Retkellä

Retkeilimme lähistöllä. Taapero kantorepussa selässäni, koululainen omilla jaloillaan, koira jaloissani... Eväitä syötiin ja ihailimme näkymiä. Keinukin löytyi. Olen ilokseni huomannut, että esikoisen kanssa pystymme keskustelemaan vaikkapa vihreän eri sävyistä luonnossa. Hän on jo niin iso! Kantoi eväsreppuamme koko matkan, eikä edes valittanut yhtään. Taapero sen sijaan huuteli välillä vastalauseita selässäni. Nukahti kuitenkin jossain vaiheessa päiväunille ja heräsi vasta kotona.

Pipo

Sain valmiiksi bambulangasta pipon taaperolle. Malli on omasta päästä ja ei ihan visioni mukainen. Siihen tuli vähän korvamaiset roikkuvat läpät, joiden oli tarkoitus tulla ylemmäs käyttäjän korvien tasalle, upotetut pyörylät, mutta nyt ne ovat hassut lerppakorvat. Mies vähän ihmetteli niiden funktiota, käyttäjä ei niinkään. Pipoa piti sovittaa myös nuken päähän...

Uusi pipo on sukua alakuvan villapipolle, jonka tein aiemmin keväällä.

Äidille

Äidilleni lahja. Itse sain ihanan, itsetehdyn saviruukun, jossa kasvaa ruusupapu sekä huovutetun pannulapun ja kortin. Sekä aamiaisen perheen kanssa.

Olen kytännyt ja kytännyt. Nyt vihertää! Näen jo silmissäni suuren kesäkurpitsasadon ja tomaatteja ja vaikka mitä... Tapana on aina hypätä asioiden edelle ja suunnitella suuria. No ainakin vihanneskrassia saa kohta leivän päälle ja salaattiin.

Eilen

Utelias kuono työntää itsensä joka paikkaan. Erityisesti jos jossain vähän vihertää...

Oltiin eilen kylässä. Syötiin herkullista ruokaa ja nautittiin hyvästä seurasta sekä vauhdikkaasta menosta...

Viherrys

Uskomattomia värejä ulkona. Ja kohina kuuluu, välillä sataa ja sen myötä vihertyy lisää. Tuulikin kuulostaa erilaiselta, kun puissa on lehdenalkuja. Silmäni vetistävät ulkona siitepölyjen takia. Myös sisällä tosin, jos ikkunoita pidetään auki. Kurkkua pistelee. Mutta ei haittaa. Siedätyshoitoahan se tavallaan on.

Illalla siskokset lueskelivat kirjoja. Isompi pienelle ja välillä toisinpäin. Molemmat omissa tuoleissaan ja sitten taas samassa. Hyvin mahtuu! Nukkumaanmeno tuntuu myöhentyvän koko ajan... On niin valoisaa, ettei malta. Ja kohta alkaa koululaisella lomakin. Eikä pienempi ymmärrä, että on ilta ja nukkumaanmenoaika, kun valoa riittää. Selityksiä löytyy. Minä laiskistun patistelemaan, kun toisilla on kivaa tekemistä. Ja niin edelleen.

Ruokaa!

Meillä asuu kärsimätön ruokailija. Hän ei malta odottaa ruuan valmistumista, saati sen pöytään kattamista, vaan hän kiipeää pöydän ääreen istumaan ja kitisemään jo hyvissä ajoin. Jos muu ei auta, hän kiipeää pöydälle. Hän on ketterä kiipeämään ja ottamaan mitä haluaa, sanoja ei hänellä vielä oikein ole.

Tänään oli ruokana pinaattikeittoa. Helppoa ja nopeaa ja esikoisen lempiruokaa, ollut jo pitkään. Nautimme aterian koko perhe yhdessä uuden ruokapöydän ääressä. Löysimme sen eilen paikallisesta kierrätyskeskuksesta pilkkahintaan. Ei enää isäni vanhaa, kirkkaan keltaista, pyöreää pöytää, joka saa ruuan ja astiat kalpenemaan rinnallaan. Rakas se on edelleen, tuttu jo lapsuudesta, mutta neutraalimman sävyinen, uusi ja isompi pöytä on ollut etsinnässä jo pitkään. Vanha pääsee lepäämään varastoon.

Haaste

Velvollisuuksia

Pihalla oli pyöräänsä pesevä, kuumeisesti kesälomaa odottava, kohta kahdeksanvuotias ja yleisönä taapero kahlittuna rattaisiin.

Taapero oli hämmentynyt, kun rattaat eivät liikkuneet mihinkään... Hän oli valmistautunut ties minkälaisiin seikkailuihin.

Kun pyörä oli pesty, katoimme retkilounaan viltille.