Yksin

Vietin tänään useita tunteja yksin kotona. Se on harvinaista herkkua täälläpäin! Koira tosin oli seuranani, muttei häiriöksi asti. Uneliaana vain välillä vähän raotti silmiään ja jatkoi unia. Olen aina nauttinut yksinolosta. Erakoksi minusta ei olisi, mutta tarvitsen rauhaa itselleni ja ajatuksilleni. Välillä. Mukavaa on myös seura ja se, että tehdään yhdessä. Ja lapset ovat mainioita seuralaisia useimmiten. Omia vakituisia kavereita. Tekee kuitenkin hyvää välillä kaivata seuraa. Siis että on saanut yksinäisyydestä tarpeekseen. Olen toki usein tuntenut oloni yksinäiseksi. Yksinäiseksi seurasta huolimatta, mutta se liittyy enemmän eri aaltopituuksilla liikkuviin ajatusmaailmoihin, siihen että ajatukset eivät kohtaa. Yksinäinen tunsin usein olevani entisen työni parissa. Luova työ, kun pitäisi keksiä uutta ja kukaan ei voi sinua siinä auttaa. Tai kun ideasta ei ole vakuuttunut kukaan muu, eikä itsekään aina.

Tänään nautin, kun sain lukea kenenkään keskeyttämättä. Maata sohvalla viltin alla. Virkata. Istua ja tuijotella seiniä. Miettiä hankintoja, pyörää. Ensikesän pyöräretkiä tyttöjen kanssa. Isompi jaksaa polkea jo pitkiäkin matkoja ja pienempi on tarpeeksi iso istuimen kyytiin..

Siskot

Sisko lohduttaa, jos on murhemieli. Siskon kanssa voi leikkiä ja hänet voi pukea hassusti. Verraton kaveri siis! Tyttäreni ovat parhaita kavereita, vaikka ikäeroa on kuusi ja puoli vuotta.

Alakuvassa vähän vanhemmat siskokset. Ovat myös parhaita kavereita, mutta pienemmällä ikäerolla. Kuvassa minä ja siskoni.

Pääsiäinen

Pääsiäissunnuntain ohjelmaan kuului munien maalausta, hyvää ruokaa hyvässä seurassa, aarrekarttoja ja aarteiden etsintää. Kukko oli muninut esikoiselle tikkarin munan sijasta, hänen omasta pyynnöstään. Suklaa ei maistu. Omena on pudonnut kauas puusta! Äidille maistuu.

Ulkoilua

Vierailu

Kävimme kylässä. Kohteena palvelutalossa asuva yli 90-vuotias täti. Ei sukulainen, vaan äidin vanha tuttava, joka minua ja siskoani on hoitanut ollessamme pieniä. Hänellä on tuolla palvelutalossa enemmän neliöitä, kuin entisessä omassa asunnossaan. Paljon tuoleja, paljon lattiapinta-alaa. Ei kuitenkaan juuri vierailijoita, jotka noilla tuoleilla istuisivat. Aiemmin hän aina vannotti minua ja siskoani hankkimaan miehet ja lapsia, hänellä itsellään ei niitä ole ja sitä katuu vieläkin. Murehtii yksinäisyyttään, kun muistaa. Ei tosin muista enää juurikaan muuta kuin vanhoja lauluja, joita kajauttelee tuon tuostakin.

Laskuista pois jäänyt?

Meillähän asuu neljä ihmistä ja yksi koira!! Ehkä tämä oli se joka oli edellisen postauksen laskuista jäänyt pois. Hän on vielä niin uusikin, kuten hyvä ystäväni kerran lohdutti, kun unohdin mainita kuopuksen jossain yhteydessä. Ehkä laskin hänet nukkekategoriaan, kun nukkeja kuvailin tai yhdeksi "hahmoista". Melkoinen hahmo hän onkin!

Asukkaita

Meillä asuu kolmen ihmisen ja yhden koiran lisäksi useita muita "hahmoja". Näistä monista on tullut vakituinen osa perhettämme. Erityisesti nuket ovat tärkeitä. Nyt pienempi on alkanut omimaan isosiskon nukkeja. Hän kuljettaa niitä paikasta toiseen ja tarjoaa hoidettavaksi.

Nerri on Madeiralta kotoisin. Hän on noin 7-vuotias. Hän kulki nimettömänä monta vuotta, kunnes omistajansa ollessa neljän vanha, sai nimen Nerri. Samaan aikaan meille tuli oikea koira, jonka nimeksi tuli Nessi. Lisäksi tuolloin taloudessamme oli myös lelukissa nimeltä Merri... Nerri on nuorempana viettänyt kaksi viikkoa paikallisen Tiimarin hyllyn alla ja me luulimme hänen kadonneen iäksi.

Lammas on kotoisin Ruotsista.  Äskettäin se joutui pesukoneeseen ja muuttui unelmanpehmeästä vähän virttyneen näköiseksi. Omistajansa oli ensin kauhuissaan, mutta tykästyi sitten uuteen Lampaaseensa.

Marjaana on kolmevuotias reipas tyttönen. Nukkesiskossarjan isosisko.

Tässä on Kukkanen. Hän on kaksivuotias ja tuoksuu kukkasille. (On joku hitsin tuoksunukke. Tämä ominaisuus tosin selvisi vasta kun paketti avattiin.) Kukkanen pitää kylpemisestä ja hänellä on oma kylpyamme.

Katja on Kukkasta puoli vuotta nuorempi ja saapui meille Venäjän Karjalasta. Hänelle on ilmestynyt outo Gorbatshov-tyylinen läiskä otsaan. Liekö myöhäissyntyinen syntymämerkki vaiko tussin jälki...




Viimeisenä oma vanha nalleni. Olen saanut sen ihan pienenä ja nimennyt sen Johannaksi.

(Inspiraatiosta lelujen kuvaamiseen kiitän tytärtäni, joka aina kameran käsiinsä saatuaan kuvaa muistikortin täyteen lelujaan. Hän haluaisi myös oman blogin, jonne voisi kuviaan laittaa.)

Paparazzi nukketalossa

Kerrankin tavarat olivat järjestyksessä suuressa, kartanomaisessa hirsihuvilassa. Kuvausryhmä pääsi tallentamaan tunnelmia ja yksityiskohtia sisustuksesta. Joillekin asukkaille ei ehkä oltu muistettu mainita kuvaajan saapumisesta ja he olivat nukkumassa. Tai ehkä vuoteenomina muista syistä... Talossa asustaa hyvin sekalainen ja vaihteleva määrä "vuokralaisia". Heitä häädetään kodistaan hyvin mielivaltaisesti talon omistajan toimesta, jos joku tärkeämpi "henkilö" tarvitsee asuinsijaa. Joskus asukkaat saavat häädön, koska taloa tarvitaan varastointiin ja säilytykseen. Toisinaan kiinteistön omistaja on hyvin tarkka järjestyksestä ja huolehtii talon viihtyisyydestä. Asukkaat ovat joko hyvin vaatimattomia, eivätkä valita kohtelustaan tai sitten kokevat olevansa etuoikeutettuja päästessään edes joskus asumaan näin hienossa paikassa.

Rivi, jono, järjestys, pino

Kumma järjestyksenkaipuu. Tarve hallita ympäristöään. Taistella olosuhteita vastaan. Todellisuus on: kaksi lasta, joista toinen koululainen, askartelevainen, leikkiväinen, toinen vähän yli yksivuotias kaikenlevittäjä, koira, josta irtoaa karvaa ja jonka harrastuksiin kuuluu mm. paperin silppuaminen, kaksi aikuista, toinen huolellisuuteen pyrkivä (ainakin omasta mielestään), toinen ei niin tarkka.

Keskeneräisiä projekteja löytyy jokaiselta. Luettavia kirjoja, lehtiä, tiedotteita. Pyykkiin meneviä vaatteita ja sieltä jo tulleita. Leikkiä varten pakattuja reppuja, laukkuja, nyssäköitä, pusseja. Neuleita, ompeluksia, korjattavia, tärkeitä. Suunnitelmia. Lainassa olevaa, palautettavaa. Takavarikoituja. Joko koiralta tai lapselta.

Haluan lokeroida, piilottaa, järjestää. Mutta...voisin mennä mukana vaan. Antaa olla. Luottaa, että kaaos löytää järjestyksensä. Pienimmäinen on oppinut, että tavaroita voi myös kasata levittämisen ohella. Isompi on oppinut jättämään kaiken levälleen pienemmän esimerkin innoittamana.

Valoa

Mökillä

Vietimme viikonlopun mökillä. Samalla se oli meidän perheen hiihtolomareissu. Kun mökki saatiin lämpimäksi ja oli asetuttu taloksi, olikin jo aika lähteä kotiinpäin. Koululaisen loma on loppunut, työläisen loma vasta alkoi. Eli mies on nyt vuorostaan talvilomalla, hiihtämään tuo ei luultavasti aio. Minä ja esikoinen hiihdimme hänenkin puolestaan. Pikkutaapero oli innoissaan talvimökkeilystä, matkustaminen ei hänelle ole edelleenkään kovin mieluista. Koira nautti myös. Villejä hajuja, hirven jälkiä, vapaana juoksemista, sauna.