Polkua pitkin

Tämä kuu

Vapaapäivä

Aamu alkoi aikaisin, kuten yleensä. Minä ja taapero jäimme kuitenkin kotiin. Tänään ei tarvinnut juosta hiki hatussa rattaita lykkien viemään taaperoa mummulaan hoitoon. Olen huono lähtemään ajoissa...

Lounasajan lähestyessä kaivoin kaapista lempi- ja samalla perusruoka-aineitamme. Näitä on aina kaapissa. Tein linssikeittoa punaisista linsseistä. Odottelimme lounasvieraaksi ystävääni ja hänen pientä vauvaansa. Esikoinenkin ehti koulusta kotiin ja söi toisen lounaan kanssamme.

Myöhemmin mies lähti pitsalle lasten kanssa ja minä tyhjensin viimeiset muuttolaatikot. Ehdin vielä lenkkeillä pitkän lenkin alkuillasta koiran kanssa. Ja kotiin tullessani esikoinen juoksi pihalla vastaan luokkakavereidensa kanssa. Leikkivät kirkonrottaa. Huoleni entisen naapuruston erottamattoman tyttötrion hajoamisesta oli turhaa. Tyttöni pärjää kyllä. Nytkin juoksi poikaporukan mukana, kuin olisi aina asunut täällä. Ja tyttökaverit asuvat edelleen kivenheiton päässä.

Huomenna takaisin opiskelujen pariin.

Tänään

Laatikot, pussukat ja nyssäkät on suurinpiirtein purettu. Kalusteet ovat suurinpiirtein paikoillaan. Ylimääräistä tavaraa on heitetty kierrätykseen. Etsin äsken imurin suutinta jatkaakseni siivousta. Löysinkin kameran piuhan, joka on ollut jo jonkin aikaa hukassa. Siivous on tauolla, koska oikeaa suutinta ei löytynyt...

Vien loput pyykit ullakolle kuivumaan, illalla leivon leipää ja ennen sitä käyn entisten naapureiden luona kahvilla ja noutamassa vanhemman lapsen yökyläreissulta.

Vanha ja uusi

Viimeinen ilta vanhassa.

***

Ensimmäinen aamu uudessa. Kaksi viikkoa sitten.

Toive

Remppa ja muutto

Ajankäyttöongelmia ei meillä ole, toivottavasti aika vain riittää kaikkeen tekeillä olevaan. Keittiö on tärkein. Osaavia apureita on onneksi saatavilla. Ja talkoohengessä on olohuoneen seinät saatu mielenkiintoiseen tilaan. Urakka jatkuu!

Kaksi vuotta

Eilen juhlimme sankaria. Kaksi vuotta sitten en olisi uskonut millaisen persoonan sain kaverikseni. Kuvittelin lastenkasvatuksen olevan helppoa ja loogista. Kun kehotan tai neuvon tekemään jotain, lapsi (esikoinen) tekee niin. Ja on tyytyväinen.

Sitten syntyi tämä lapsi, joka tietää ja osaa kaiken niin paljon paremmin kuin me muut. Hän voi avustaa meitä pienestä koostaan ja vähäisestä elämänkokemuksestaan huolimatta. Eikä häntä koske samat säännöt tai lait kuin meitä muita. Ja ennen kaikkea hän tekeee kaiken intohimoisesti. Jos häntä yrtitetään rajoittaa, hän protestoi kovaäänisesti. Hieno, mainio tyyppi kuten sisarensakin, mutta niin erilainen temperamentiltaan!

Ensin sain aivan rauhassa mallailla tapettinäytteitä seinälle. Mutta tottakai, kohta kaksivuotiaan tutka sanoi, että nyt on jotain mielenkiintoista tekeillä. Hän hilasi tuolinsa paikalle ja tuli seurakseni tökkimään tapetteja. Sitten hän innosti karvaisen kaverinsa mukaan touhuun. Totesin, että jatkan rauhassa mietintöjä myöhemmin.

Muutamme ensi kuussa. Kohde 50-luvun kerrostalo tässä lähistöllä. Remonttia on tiedossa jonkun verran, moni varmaan pistäisi enemmänkin uusiksi. Me ihastuimme juuri niihin piirteisiin, jotka ovat säilyneet alkuperäisasussaan: keittiönkaapit, isot vaatekomerot, vanha ruskea linoleumlattia...