Marraskuu

Viime viikonloppuna vanhempieni pihalla.

Kaksi vuotta olemme asuneet tässä osoitteessa. Ikäänkuin sen kunniaksi sain laitettua kuvia seinälle. Osa on ollut jo edellisen kodin seinällä, osa on uudempia. Tarkoitus on ollut laittaa ne esille jo aikaa sitten. Lisää on odottamassa. Isoimpia ja painavimpia tauluja ei näihin seiniin ripusteta, tulevat alas jo ennen kuin ne on saatu ylös. Mitä lie kipsilevyhöttöä seinissä. Murenee vaan. Ja vuosikymmenien saatossa, vuokralaisten vaihtuessa seinien enimmät kolot on täytetty ja maalattu päälle. Kuinkahan paljon alkuperäistä seinämateriaalia on jäljellä? Miehen kaveri on asunut naapurirapussa lapsena ja muisteli, kuinka veljensä kanssa raaputtamalla saivat aikaan ison ja syvän reiän huoneensa seinään...








Isosisko piti pikkusiskolle käsityökerhoa pakon sanelemana. Sai itse rauhan neuloa, kun antoi toiselle pienen lankamytyn ja ison virkkuukoukun. Molemmat olivat tyytyväisiä. Sillä aikaa minä keitin luumuhilloa ja paistoin lettuja. Sadeillan ratoksi.

Luumuja hankin paikallisen luomuruokapiirin kautta pari-kolme kiloa taannoin. Olivat aika pieniä ja kirpeitä. Hillosta tuli makeaa ja aromikasta. Ei tosin lettujen kanssa sopinut. Ehkä jäätelön kanssa?

Luumuhillo

pari kilo luumuja, joista kivet poistettu
jonkun verran sokeria (maun mukaan)
ripaus inkivääriä
kanelitanko
ehkä 1 dl vettä
loraus rommia

Keitetään kattilassa miedolla lämmöllä, kunnes on valmista, eli hillomaista.

Ulkona ja sisällä

Ulkona

Kaunista. Lakastunutta ja paljasta. Kirpeää ja yllättävän vihreää. Tänään koko päivän on kuulunut lehtipuhaltimien ääni. Miksei huoltoyhtiö haravoi? Ajansäästöä ei näytä syntyvän puhaltimien kanssa, senverran hankalalta touhu näyttää...









Sisällä

Huolsin kesäkauden kenkiä pistääkseni osan talvisäilöön. Maalasimme miehen kanssa eteisen seinässä ammottavan aukon sisustan valkoiseksi. Ennen aukossa oli tylsä ja epäkäytännöllinen siivouskomero, mutta pikkuinen eteisemme tarvitsee lisää vaatesäilytystilaa. Komero lähti, seinää myös mukana... Paljastui vanhan komeron sisus. Samanlainen kuin makuuhuoneessamme on. 1930-luvun lopun arkkitehtuuria. Miksi se on peitetty ja korvattu paljon pienemmällä kaapilla? En ymmärrä. Aika paljon pakkelia kului pahimpien lommojen paikkaamiseen, mutta nyt näyttää siistiltä. Yksi hyllykin on jo paikallaan. Materiaalina yläkerran naapurin rikki menneestä sängystä talteenotettuja lautoja.

Yllätyksiä

Kolme kuvaani pääsi paikallisen taitelijaseuran vuosinäyttelyyn esille. Viime näyttelystä on aikaa. Jännitti. Eilen oli avajaiset. Museon aulassa tytär kirjoitti vieraskirjaan mairittelevia kehuja äidin kuvista ja kuulutti suureen ääneen, että ihanaa kun hänen pikkusiskonsa on yhdessä kuvassa... Ei muista, että hänen kuvansa on ollut useammassakin näyttelyssä esillä.

Lähtiessämme museolta, tyttö alkoi lukemaan pöydän reunalla ollutta kirjan kantta. "Äiti! Tässä lukee 'etsin lukijaa'..." Minä nappasin kirjan hänen edestään. Elämäni ensimmäinen bookcrossing-löytö!

Syksy

***

Tänään aamupäivällä kävimme lasten kanssa katsomassa koirien juoksukilpailua. Leikkimielistä. Siskon koira oli juoksemassa, mutta ei ehditty näkemään. Iltapäivällä kotona. Taaperon kampesin myöhäisille päiväunille ja isompi jäi syömään lauantaikarkkejaan.

Iltakävely koiran kanssa. Sumua nousi, taivas oli lähes kirkas. Omakotitaloalueella on saunanlämmitysaika, savunhajua. Naapurista jäähallista purkautui ulos kovaäänistä porukkaa. Ylittävät tien mistä sattuu ja oikaisevat pihamme poikki. Laumoittain.

Kotonamme on usein aika viileää. Vanhat lattiat ovat kylmiä ja ikkunat eivät kovin tiiviitä. Siitä huolimatta nuorimmainen on nykyään aina alasti. Vaatteet eivät vain yksinkertaisesti pysy päällä. Ulkoilua varten on keksittävä varusteita, joita hän ei saa itse riisuttua. Käsineet ovat edelleen ongelma, pipo-ongelma ratkesi neuloen.

Joskus tuntuu tahmealta, mitään ei tunnu saavan aikaiseksi. Ajatukset harhailevat. Yritin listata viime aikojen saavutuksiani, etten tuntisi oloani aivan tyhjäntoimittajaksi.




Löysin kaksiosaisen vanhan kirjahyllyn, maalasin ja tein pari muutosta ja nyt meillä on lisää säilytystilaa sekä aikuisille olohuoneessa, että lapsille lastenhuoneessa.





Pienet töppöset neuloin ystävän tulevalle vauvalle. Pipo oli hänelle tarkoitettu myös, mutta tuli liian iso. Omaan käyttöön siis. Raidalliset villasukat taaperolle.






Koiralle talveksi villapaita hahtuvalangasta. Olen hautonut noita hahtuvia kaapissa jo pari vuotta. Tarkoitus oli tehdä villavaippahousuja kuopukselle, mutta ei juuri tullut käytettyä olemassaoleviakaan...

Kuopus on sairastanut mystisiä oireita rokotuksen jälkeen. Nyt vaikuttaa paremmalta. Lisäksi olen tehnyt ajatustyötä yhtä projektia varten, hoitanut tulevaisuuden opiskelunjatkamisasioita kuntoon, huoltanut naapurintyttöä, kestinnyt kymmentä naapuria ja joka päivä meillä on jotain ruuantapaista syötykin. Hyvä minä!

Mikä parasta, olen myös antanut itseni olla vain. En ole ottanut suuria paineita taaperon ulkoiluttamisesta säännöllisesti, enkä ylipäätään rutiineista.

Viikonloppuna

Kaverukset olisivat viettäneet koko viikonlopun laiturilla. Heillä on samat kiinnostuksenkohteet: lapsi tykkää vedestä, koira tykkää vedestä. Lapsi heitteli koiralle heiniä, risuja veteen ja koira ui hakemaan. Molemmat kastuivat. Molempia paleli, mutta se ei menoa haitannut. Aina kun silmä vältti, viiletti taapero rantapolulla. Aina kun etsi koiraa, laiturilta löytyi.











Vietimme viikonlopun mökillä Etelä-Savossa. Koululainen ei ollut mukana. Hän oli Turussa isovanhempiensa kanssa. Pääsi linnaankin.

Nautin hiljaisuudesta ja pimeästä. Kirkasta tähtitaivasta ihailimme myöhään illalla miehen kanssa. Pimeä oli tosi pimeää ja hiljaisuus oikeasti hiljaista. Teorioin miehelle vaikka minkä vaivan helpottavan, kun ei ole valo- eikä äänisaastetta. Paransin mielessäni jo yhteiskunnallisia ongelmia vain pimeän ja hiljaisuuden lisäämisellä ihmisten elämään. Tapanani on saarnata, kun innostun jostain.