Syksy

***

Tänään aamupäivällä kävimme lasten kanssa katsomassa koirien juoksukilpailua. Leikkimielistä. Siskon koira oli juoksemassa, mutta ei ehditty näkemään. Iltapäivällä kotona. Taaperon kampesin myöhäisille päiväunille ja isompi jäi syömään lauantaikarkkejaan.

Iltakävely koiran kanssa. Sumua nousi, taivas oli lähes kirkas. Omakotitaloalueella on saunanlämmitysaika, savunhajua. Naapurista jäähallista purkautui ulos kovaäänistä porukkaa. Ylittävät tien mistä sattuu ja oikaisevat pihamme poikki. Laumoittain.

Kotonamme on usein aika viileää. Vanhat lattiat ovat kylmiä ja ikkunat eivät kovin tiiviitä. Siitä huolimatta nuorimmainen on nykyään aina alasti. Vaatteet eivät vain yksinkertaisesti pysy päällä. Ulkoilua varten on keksittävä varusteita, joita hän ei saa itse riisuttua. Käsineet ovat edelleen ongelma, pipo-ongelma ratkesi neuloen.

Joskus tuntuu tahmealta, mitään ei tunnu saavan aikaiseksi. Ajatukset harhailevat. Yritin listata viime aikojen saavutuksiani, etten tuntisi oloani aivan tyhjäntoimittajaksi.




Löysin kaksiosaisen vanhan kirjahyllyn, maalasin ja tein pari muutosta ja nyt meillä on lisää säilytystilaa sekä aikuisille olohuoneessa, että lapsille lastenhuoneessa.





Pienet töppöset neuloin ystävän tulevalle vauvalle. Pipo oli hänelle tarkoitettu myös, mutta tuli liian iso. Omaan käyttöön siis. Raidalliset villasukat taaperolle.






Koiralle talveksi villapaita hahtuvalangasta. Olen hautonut noita hahtuvia kaapissa jo pari vuotta. Tarkoitus oli tehdä villavaippahousuja kuopukselle, mutta ei juuri tullut käytettyä olemassaoleviakaan...

Kuopus on sairastanut mystisiä oireita rokotuksen jälkeen. Nyt vaikuttaa paremmalta. Lisäksi olen tehnyt ajatustyötä yhtä projektia varten, hoitanut tulevaisuuden opiskelunjatkamisasioita kuntoon, huoltanut naapurintyttöä, kestinnyt kymmentä naapuria ja joka päivä meillä on jotain ruuantapaista syötykin. Hyvä minä!

Mikä parasta, olen myös antanut itseni olla vain. En ole ottanut suuria paineita taaperon ulkoiluttamisesta säännöllisesti, enkä ylipäätään rutiineista.

Viikonloppuna

Kaverukset olisivat viettäneet koko viikonlopun laiturilla. Heillä on samat kiinnostuksenkohteet: lapsi tykkää vedestä, koira tykkää vedestä. Lapsi heitteli koiralle heiniä, risuja veteen ja koira ui hakemaan. Molemmat kastuivat. Molempia paleli, mutta se ei menoa haitannut. Aina kun silmä vältti, viiletti taapero rantapolulla. Aina kun etsi koiraa, laiturilta löytyi.











Vietimme viikonlopun mökillä Etelä-Savossa. Koululainen ei ollut mukana. Hän oli Turussa isovanhempiensa kanssa. Pääsi linnaankin.

Nautin hiljaisuudesta ja pimeästä. Kirkasta tähtitaivasta ihailimme myöhään illalla miehen kanssa. Pimeä oli tosi pimeää ja hiljaisuus oikeasti hiljaista. Teorioin miehelle vaikka minkä vaivan helpottavan, kun ei ole valo- eikä äänisaastetta. Paransin mielessäni jo yhteiskunnallisia ongelmia vain pimeän ja hiljaisuuden lisäämisellä ihmisten elämään. Tapanani on saarnata, kun innostun jostain.

Satoa

Näistä:

tuli tällaista:

Pellillinen piirakkaa. Täytteenä kaalia, kesäkurpitsaa, paprikaa, fetaa, sipulia ja valkosipulia.

pohja:

4 dl jauhoja
4 dl kaura-, ruis- ym. hiutaleita
pari tl leivinjauhetta
suolaa
desi öljyä
4 dl maitoa tai vettä
1 muna

täyte:

2,5 l raastettuja tai pilkottuja kasviksia maun mukaan,
pari sipulia,
valkosipulia,
öljyä,
suolaa,

haudutetaan pannulla pehmeähköksi,sekaan fetaa ja pari kananmunaa, kaadetaan pellille levitetyn taikinan päälle, uuniin 200 asteeseen n.puoli tuntia

Kuvaa itsesi

Tuli sarja omakuvia. Väsyneitä.

Aamusta iltaan

Aion kesyttää sateen. Kun sitä kerran riittää, niin opettelen pitämään siitä. Tai pikemminkin muistutan mieleeni, kuinka runollista on kuunnella sateenropinaa. Kävellä litimärkänä metsässä ja miettiä kuinka läpikotaisin voikaan kastua. En ehkä unohda, miten ihanalta auringon paiste tuntuu iholla tai miten kirkasta voi olla, mutta yritän nauttia myös harmaasta.

Koulu alkoi. Saatoin tytön toiselle luokalle kuopuksen kanssa. Sateessa, yllätys yllätys... Mietin jatkuuko keli tällaisena taas monta kuukautta. Koiran tassujen pesua, kuravaatteita jne. Valoa vain lampuista. Jonkun pitäisi ensin hommata johtoa löytöihini.

Mentiin kaupungille koululta. Ihan kahden taaperon kanssa. Pyörittiin kirjakaupassa, jossa myyjä kyseli mitä etsin. Sanoin vain katselevani ja hän kehoitti jatkamaan rauhassa. Käytiin kahvilla. Iso maitokahvi, jättiläismäinen. Liian iso rauhattoman taaperon kanssa nautittavaksi. Kuulin pitkästä aikaa Tori Amosia - tykkään valtavasti edelleen!

Ostin kahdet neulepuikot, alekengät löytyivät sattumalta, kun piti mennä sateensuojaan vielä hetkeksi ennen kotimatkaa. Avaimet eivät taaskaan olleet mukana. Soitin huoltoyhtiöön. Ovenavaaja rapsutteli koiraa sillä aikaa, kun kaivelin rahoja maksaakseni hänelle. Oli liian suurta ja liian pientä rahaa, huoltomies otti liian pienen. Totesi ettei ole niin nuukaa.

Koululainen tuli kotiin innoissaan, vaikka etukäteen jännitti. Mukana oli jo synttärijuhlakutsu kaverin luokse ja uusia kirjoja. Nukahdin taaperon kanssa päiväunille.