Kävimme kylässä. Kohteena palvelutalossa asuva yli 90-vuotias täti. Ei sukulainen, vaan äidin vanha tuttava, joka minua ja siskoani on hoitanut ollessamme pieniä. Hänellä on tuolla palvelutalossa enemmän neliöitä, kuin entisessä omassa asunnossaan. Paljon tuoleja, paljon lattiapinta-alaa. Ei kuitenkaan juuri vierailijoita, jotka noilla tuoleilla istuisivat. Aiemmin hän aina vannotti minua ja siskoani hankkimaan miehet ja lapsia, hänellä itsellään ei niitä ole ja sitä katuu vieläkin. Murehtii yksinäisyyttään, kun muistaa. Ei tosin muista enää juurikaan muuta kuin vanhoja lauluja, joita kajauttelee tuon tuostakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti