Vietin tänään useita tunteja yksin kotona. Se on harvinaista herkkua täälläpäin! Koira tosin oli seuranani, muttei häiriöksi asti. Uneliaana vain välillä vähän raotti silmiään ja jatkoi unia. Olen aina nauttinut yksinolosta. Erakoksi minusta ei olisi, mutta tarvitsen rauhaa itselleni ja ajatuksilleni. Välillä. Mukavaa on myös seura ja se, että tehdään yhdessä. Ja lapset ovat mainioita seuralaisia useimmiten. Omia vakituisia kavereita. Tekee kuitenkin hyvää välillä kaivata seuraa. Siis että on saanut yksinäisyydestä tarpeekseen. Olen toki usein tuntenut oloni yksinäiseksi. Yksinäiseksi seurasta huolimatta, mutta se liittyy enemmän eri aaltopituuksilla liikkuviin ajatusmaailmoihin, siihen että ajatukset eivät kohtaa. Yksinäinen tunsin usein olevani entisen työni parissa. Luova työ, kun pitäisi keksiä uutta ja kukaan ei voi sinua siinä auttaa. Tai kun ideasta ei ole vakuuttunut kukaan muu, eikä itsekään aina.
Tänään nautin, kun sain lukea kenenkään keskeyttämättä. Maata sohvalla viltin alla. Virkata. Istua ja tuijotella seiniä. Miettiä hankintoja, pyörää. Ensikesän pyöräretkiä tyttöjen kanssa. Isompi jaksaa polkea jo pitkiäkin matkoja ja pienempi on tarpeeksi iso istuimen kyytiin..
2 kommenttia:
Luin eilen kommenttisi Liivian blogissa ja oli niin kauniisti kirjoitettu /sisäistetty ajatus vanhemmista että tulin uteliaaksi.Sama kaunis ja sisäistetty rauha jatkuu täällä.Luin läpi blogisi ja tykkäsin kovasti.Hyvää kevättä sinulle ja perheellesi ( mainioita lapsia )!
PS Ne tuolit siellä äitisi tuttavan huoneessa saivat todella mietteliääksi..
Kiitos kehuista ja tervetuloa blogiini!
Lähetä kommentti