Hän herää aamulla aikaisin. Nousee ja touhuaa omiaan. Rakentaa pesän sohvalle ja lueskelee tai katselee lastenohjelmia. Hän ehtii katsoa televisiota aamuisin, ennen kouluun- tai uloslähtöä, silloinkin tosin vain jos muistaa. Käy katsomassa oven raosta ovatko muut jo heränneet - eivät. Käy kysymässä hiljaa korvani juuressa :" Äiti. Milloin te heräätte?" Viimeistään silloin vieressäni nukkuva taapero havahtuu siskon ääneen ja nousee istumaan. Siskokset lähtevät puuhaamaan yhdessä. Rakentavat majan ja telttailevat. Kysyin esikoiselta kerran, miksi hän herää niin aikaisin aamulla. Itse olen aina ollut aamu-uninen, enkä tahtoisi millään herätä ja nousta ylös. Mies on vielä aamu-unisempi. Tyttö vastasi, että kun nousee aikaisin, ehtii tehdä enemmän. Niinpä.
5 kommenttia:
tyttösi on hyvinkin oikeassa, aikainen herääminen on ehtimisen salaisuus :)
Ystäväni tyttö herää puol kuusi JOKA aamu, hän on sentään jo koululainen. Mikään ei rytmiä muuta, se on sisäänrakennettua.
Olen iloinen että omani on aamu-uninen, mutta valvoisi kyllä kevyisti puoleenyöhön aina...
Vastavierailulla :).
Kuulostaa niin tutulta nuo aamukuviot. Juuri kun oltiin saatu esikoinen opettettua tavoilta pois, niin kuopus tulee kuiskaamaan samat sanat. Yleensä vielä lomapäivinä.
Onneksi ei sentään puoli kuusi herätä! Esikoinen oli pitkään aamu-unisempi, mutta parin vuoden ajan aamut ovat aikaistuneet tasaiseen tahtiin... On vissiin hyvin sisäistänyt tuon "aikainen lintu madon nappaa" sanonnan ;)
Jospa Viksu on tullut tätiinsä ja mummoon ja pappaan..! ;) Muistan ne lukuisat lapsuuden aamut, kun olin ensimmäisenä ylhäällä ja lauleskelin mitä mieleen tuli sekä herätin tietysti kaikki muut laululla! =)
Lähetä kommentti