Yläkuvassa eilisen löydöt kirpparilta: kolme puutuolia 50-luvulta ja neljä ruokalautasta. Lautasista on ollut pulaa. Tuoleista ei niinkään, mutta niitähän aina tarvitaan...kai. Edullisia löytöjä olivat kaikki kuitenkin!

Pääsiäisruohot ovat kasvaneet meillä vähän jälkijunassa. Nimesinkin ne ihmettelevälle esikoiselle kevätruohoiksi. Hän oli jo sitä mieltä, että joutaisivat pois, mutta eihän noin vehreitä henno pois heittää. Ostin tuuhean mintun ja pitäisi sekin saada istutettua. Pitää vaan ensin löytää hyvä aika, ettei ole liian montaa innokasta multasormea hommassa mukana. Haaveilen myös viljelypalstan vuokraamisesta kesäksi. Mies jo tyrmäsi ehdotuksen, kun hänen mielestään meidän viljely ei aikaisempina vuosinakaan ole kovin innokasta saati tuloksekasta ollut. Mutta hauskoja muistoja on sitäkin enemmän. Olemme innokkaasti aloittaneet viljelyä, mutta aina innostus on jossain vaiheessa lopahtanut. Olemme syyttäneet ilmoja ja meille arvotun palstan huonommuutta muihin nähden ja muita kiireitä ja niin edelleen... Yhtenä vuonna menimme sadonkorjuuseen syyskynnön jälkeen. Oltiin innokkaana säkkien ja muiden tarpeiden kanssa suurta satoa hakemassa pellolta, kunnes totuus valkeni. Olimme viikon verran myöhässä. Nolotti...

Pari vuotta sitten nauroimme joka kerta, kun menimme maallemme. Se oli kuin Etiopia kuivimpina aikoina. Tiivis, kuiva, halkeillut maa. Kastelusta ei ollut oikein apua. Ilmeisesti maalle olisi pitänyt kantaa säkkikaupalla multaa ja lannoittaa rutkasti, jotta olisi jotain satoa päässyt sieltä korjaamaan. No saimme hieman salaattia ja muutamia herneitä omalta kasvimaalta. Naapurikateus kyllä iski, kun viereisillä palstoilla kasvoi mahtavan kokoisia kesäkurpitsoita. Minäkin olin niitä oikein esikasvattanut ruukuissa ja kuvitellut saavani mainion sadon niistä sekä pinaatista...Pellavan kukat kyllä kukkivat ja olivata kauniita! Saa nähdä mitä tapahtuu tänä vuonna.