



Ei oikeastaan maalla, kasvimaalla vain. Tai plantaasilla siskoni mukaan. Esikoinen huokaili keskellä peltoa istuskellessaan. Hänestä olisi ihanaa olla aina niin rauhassa, kuin viljelypalstallamme hänen mielestään saa olla. Hän haluaa leikkiä luonnonmateriaaleilla omien sanojensa mukaan. Oman pihan kepit, kivet, lehdet, kukat jne. eivät kai täytä tuota kriteeriä... Lapsi haluaa asua maalla. Isänsä kysyi, että mitenkäs kavereiden laita. Maaseudulla ei välttämättä olisi leikkikavereita omassa pihapiirissä. Isä leimattiin tylsäksi realistiksi, yhdellä katsella.

Esikoisen kevätjuhla oli eilen. En kuitenkaan päässyt seuraamaan sitä. Juoksin koulun käytävillä taaperon perässä. Hänellä ei ollut aikomustakaan istua paikoillaan katsomassa esityksiä. Ainakaan hiljaa. Lähdimme pois häiritsemästä. Jotkut lapset saivat jäädä saliin "yleisöksi", vaikka juoksivat edestakaisin ja pitivät salin perällä pituushyppykilpailua. Kamerakaan ei nähnyt juhlaa, koulurakennusta vain.

2 kommenttia:
Kuulehan - onnittelen sinua oikeasta valinnasta. Vaikka varmaan harmitti kun et itse nähnyt juhlaa niin teit mielestäni fiksusti kun lähdit käytävälle pienen kanssa.
Lähetä kommentti