Meillä asuu kärsimätön ruokailija. Hän ei malta odottaa ruuan valmistumista, saati sen pöytään kattamista, vaan hän kiipeää pöydän ääreen istumaan ja kitisemään jo hyvissä ajoin. Jos muu ei auta, hän kiipeää pöydälle. Hän on ketterä kiipeämään ja ottamaan mitä haluaa, sanoja ei hänellä vielä oikein ole.
Tänään oli ruokana pinaattikeittoa. Helppoa ja nopeaa ja esikoisen lempiruokaa, ollut jo pitkään. Nautimme aterian koko perhe yhdessä uuden ruokapöydän ääressä. Löysimme sen eilen paikallisesta kierrätyskeskuksesta pilkkahintaan. Ei enää isäni vanhaa, kirkkaan keltaista, pyöreää pöytää, joka saa ruuan ja astiat kalpenemaan rinnallaan. Rakas se on edelleen, tuttu jo lapsuudesta, mutta neutraalimman sävyinen, uusi ja isompi pöytä on ollut etsinnässä jo pitkään. Vanha pääsee lepäämään varastoon.
3 kommenttia:
hyvä että ruoka lapselle maistuu! pinaattikin on niin hyvää..
hyvännäköinen pöytä.
Pöytä näyttää hyvältä - oikein skandinaavinen värimaailma astioidensa kanssa :)
Minun silmääni pistää myös tuoli; ostitko ne samalla, vai löytyikö jo ennalta?
Aino: Pinaatti on kyllä yksi suosikkivihanneksistani! Toiveissa on saada sitä kasvamaan kasvimaalla...
Maijja: Juu skandinaavista on ;) Tuolit ovat vanhoja löytöjä samaisesta kierrätyskeskuksesta, kuin pöytä. Ne ovat 50-luvulta Lahden puukalusto oy:n valmistamia. Tuo firma muutti nimensä myöhemmin Iskuksi. Vanhat toimitusmerkinnät ovat tallella yhden tuolin pohjassa, ne on toimitettu tehtaalta syntymäpäivänäni, mutta parikymmentä vuotta aiemmin! Ne ovat mielestäni valtavan kauniin malliset ja sopivat tuohon pöytäänkin.
Lähetä kommentti