Aion kesyttää sateen. Kun sitä kerran riittää, niin opettelen pitämään siitä. Tai pikemminkin muistutan mieleeni, kuinka runollista on kuunnella sateenropinaa. Kävellä litimärkänä metsässä ja miettiä kuinka läpikotaisin voikaan kastua. En ehkä unohda, miten ihanalta auringon paiste tuntuu iholla tai miten kirkasta voi olla, mutta yritän nauttia myös harmaasta.
3 kommenttia:
nimenomaan!
harmaa sää = lupa ommella, piirtää, maata sohvalla, lukea..juoda loputtoman monta teekupposta..haaveilla,
runollista ropinaa unohtamatta.
Hyvä suunnitelma! Oppisinkohan minäkin olemaan vaipumatta haikeuteen ja pieneen synkkyyteen, hienoiseen suruun sateella?
Itse asiassa lämmin kesäsade ei ole pahempi juttu. Parempi varmaan opetella pitämään kaikenlaisista sateista :)
Lähetä kommentti