Tein naapurin tytölle 3-vuotislahjaksi pupun vanhasta rikkinäisestä lapasesta. En ehtinyt sitä hänelle antaa, kun oma taaperoni ihastui siihen. Otti heti leikkiin ja unikaveriksi. Ei ole aiemmin kiintynyt mihinkään leluun noin. Unileluksi on tarjottu milloin mitäkin, mutta ne eivät ole olleet kovin tärkeitä. Siihen tuli kuitenkin muutos. Tämä uusi pupu on oltava mukana päiväunilla ja yöunilla. Jos sitä ei heti löydy, tulee itku. Ompelin naapuriin sitten toisen lahjan, pienen pussukan.
Kuvauskohteena piti olla miehelle tilaustyönä neulotut kynsikkäät. Innostuinkin esittämään varjoteatteria taaperolle. Hän oli ensin ihmeissään, ei ymmärtänyt ollenkaan mitä pitäisi katsoa, äitiä, seinää vai kameraa. Tajusi sitten jutun juonen ja yritti itsekin tehdä kuvia seinälle. Ilman kyniä tällä kertaa...
6 kommenttia:
Aivan sydäntä lämmittävä tarina jälleen! Ja nuo kuvat. AHHH!
Hauskat kuvat! Tykkään tuollaisesta matalasta valosta.
MAtala valo on myös oma suosikkini. Muodot korostuvat ja kun ei ole lehtiä puissa, niin valo pääsee oikeuksiinsa - silloin kun sitä on. Eikä tule vihreää hehkua kuviin.
Such nice shapes in the light!
Pakko todeta samaa kuin muutkin kirjoittajat. Kivaa tarinaa ja mahtavia kuvia! mp
Thank you ja kiitos!
Lähetä kommentti