Tuliaisia

Pää(ttämä)tön

Haahuilen ympäriinsä. En osaa tarttua hommaan. Siirrän aloitusta, vatvon, mietin. En saa valmista aikaiseksi. Neuleita kesken. Toisesta tulossa neuletakki joskus. Toisesta ei hajuakaan. Kokeilin pitsineulemallia, enkä henno purkaa. Nyt mietin mikä siitä voisi tulla. Sängyn petaus jäi kesken, kun jäin miettimään vaihtaisinko sittenkin lakanat. Jätin homman. En osannut vielä päättää. Lempifarkut kaipaavat korjausta. Ovat puhtaat, jos vain aloittaisin. Sain istutettua vehkan uuteen ruukkuun kuitenkin. Toissapäivänä jo. Mintunkin istutin.

Kirjoja on paljon. Mietinnässä on, hommataanko lisää säilytystilaa vai vähennetäänkö kirjoja. Ei niitä kaikkia kukaan lue. Luettu jo. Ylimääräisistä voisi olla iloa toisille.

Vieraita

Ruokana kasvislasagnea suppilovahveroilla höystettynä ja jälkiruokana pähkinäistä suklaakakkua kahvin kera.

Sänky näyttäisi niin houkuttelevalta. Yöt ovat olleet taas vaihteeksi levottomia pikkutaaperon vuoksi. Mutta ei auta! Ystävä tulee kahden pikkupoikansa kanssa kyläilemään huomenna aamulla, joten tavaroita ojennukseen ja leipomukset uuniin.

Syöjät

Ruokailu voi olla melkoista teatteria...

Yläkuvassa eilisen löydöt kirpparilta: kolme puutuolia 50-luvulta ja neljä ruokalautasta. Lautasista on ollut pulaa. Tuoleista ei niinkään, mutta niitähän aina tarvitaan...kai. Edullisia löytöjä olivat kaikki kuitenkin!

Pääsiäisruohot ovat kasvaneet meillä vähän jälkijunassa. Nimesinkin ne ihmettelevälle esikoiselle kevätruohoiksi. Hän oli jo sitä mieltä, että joutaisivat pois, mutta eihän noin vehreitä henno pois heittää. Ostin tuuhean mintun ja pitäisi sekin saada istutettua. Pitää vaan ensin löytää hyvä aika, ettei ole liian montaa innokasta multasormea hommassa mukana. Haaveilen myös viljelypalstan vuokraamisesta kesäksi. Mies jo tyrmäsi ehdotuksen, kun hänen mielestään meidän viljely ei aikaisempina vuosinakaan ole kovin innokasta saati tuloksekasta ollut. Mutta hauskoja muistoja on sitäkin enemmän. Olemme innokkaasti aloittaneet viljelyä, mutta aina innostus on jossain vaiheessa lopahtanut. Olemme syyttäneet ilmoja ja meille arvotun palstan huonommuutta muihin nähden ja muita kiireitä ja niin edelleen... Yhtenä vuonna menimme sadonkorjuuseen syyskynnön jälkeen. Oltiin innokkaana säkkien ja muiden tarpeiden kanssa suurta satoa hakemassa pellolta, kunnes totuus valkeni. Olimme viikon verran myöhässä. Nolotti...

Pari vuotta sitten nauroimme joka kerta, kun menimme maallemme. Se oli kuin Etiopia kuivimpina aikoina. Tiivis, kuiva, halkeillut maa. Kastelusta ei ollut oikein apua. Ilmeisesti maalle olisi pitänyt kantaa säkkikaupalla multaa ja lannoittaa rutkasti, jotta olisi jotain satoa päässyt sieltä korjaamaan. No saimme hieman salaattia ja muutamia herneitä omalta kasvimaalta. Naapurikateus kyllä iski, kun viereisillä palstoilla kasvoi mahtavan kokoisia kesäkurpitsoita. Minäkin olin niitä oikein esikasvattanut ruukuissa ja kuvitellut saavani mainion sadon niistä sekä pinaatista...Pellavan kukat kyllä kukkivat ja olivata kauniita! Saa nähdä mitä tapahtuu tänä vuonna.

Kukkuu