Syöjät

Ruokailu voi olla melkoista teatteria...

Yläkuvassa eilisen löydöt kirpparilta: kolme puutuolia 50-luvulta ja neljä ruokalautasta. Lautasista on ollut pulaa. Tuoleista ei niinkään, mutta niitähän aina tarvitaan...kai. Edullisia löytöjä olivat kaikki kuitenkin!

Pääsiäisruohot ovat kasvaneet meillä vähän jälkijunassa. Nimesinkin ne ihmettelevälle esikoiselle kevätruohoiksi. Hän oli jo sitä mieltä, että joutaisivat pois, mutta eihän noin vehreitä henno pois heittää. Ostin tuuhean mintun ja pitäisi sekin saada istutettua. Pitää vaan ensin löytää hyvä aika, ettei ole liian montaa innokasta multasormea hommassa mukana. Haaveilen myös viljelypalstan vuokraamisesta kesäksi. Mies jo tyrmäsi ehdotuksen, kun hänen mielestään meidän viljely ei aikaisempina vuosinakaan ole kovin innokasta saati tuloksekasta ollut. Mutta hauskoja muistoja on sitäkin enemmän. Olemme innokkaasti aloittaneet viljelyä, mutta aina innostus on jossain vaiheessa lopahtanut. Olemme syyttäneet ilmoja ja meille arvotun palstan huonommuutta muihin nähden ja muita kiireitä ja niin edelleen... Yhtenä vuonna menimme sadonkorjuuseen syyskynnön jälkeen. Oltiin innokkaana säkkien ja muiden tarpeiden kanssa suurta satoa hakemassa pellolta, kunnes totuus valkeni. Olimme viikon verran myöhässä. Nolotti...

Pari vuotta sitten nauroimme joka kerta, kun menimme maallemme. Se oli kuin Etiopia kuivimpina aikoina. Tiivis, kuiva, halkeillut maa. Kastelusta ei ollut oikein apua. Ilmeisesti maalle olisi pitänyt kantaa säkkikaupalla multaa ja lannoittaa rutkasti, jotta olisi jotain satoa päässyt sieltä korjaamaan. No saimme hieman salaattia ja muutamia herneitä omalta kasvimaalta. Naapurikateus kyllä iski, kun viereisillä palstoilla kasvoi mahtavan kokoisia kesäkurpitsoita. Minäkin olin niitä oikein esikasvattanut ruukuissa ja kuvitellut saavani mainion sadon niistä sekä pinaatista...Pellavan kukat kyllä kukkivat ja olivata kauniita! Saa nähdä mitä tapahtuu tänä vuonna.

Kukkuu

Yksin

Vietin tänään useita tunteja yksin kotona. Se on harvinaista herkkua täälläpäin! Koira tosin oli seuranani, muttei häiriöksi asti. Uneliaana vain välillä vähän raotti silmiään ja jatkoi unia. Olen aina nauttinut yksinolosta. Erakoksi minusta ei olisi, mutta tarvitsen rauhaa itselleni ja ajatuksilleni. Välillä. Mukavaa on myös seura ja se, että tehdään yhdessä. Ja lapset ovat mainioita seuralaisia useimmiten. Omia vakituisia kavereita. Tekee kuitenkin hyvää välillä kaivata seuraa. Siis että on saanut yksinäisyydestä tarpeekseen. Olen toki usein tuntenut oloni yksinäiseksi. Yksinäiseksi seurasta huolimatta, mutta se liittyy enemmän eri aaltopituuksilla liikkuviin ajatusmaailmoihin, siihen että ajatukset eivät kohtaa. Yksinäinen tunsin usein olevani entisen työni parissa. Luova työ, kun pitäisi keksiä uutta ja kukaan ei voi sinua siinä auttaa. Tai kun ideasta ei ole vakuuttunut kukaan muu, eikä itsekään aina.

Tänään nautin, kun sain lukea kenenkään keskeyttämättä. Maata sohvalla viltin alla. Virkata. Istua ja tuijotella seiniä. Miettiä hankintoja, pyörää. Ensikesän pyöräretkiä tyttöjen kanssa. Isompi jaksaa polkea jo pitkiäkin matkoja ja pienempi on tarpeeksi iso istuimen kyytiin..

Siskot

Sisko lohduttaa, jos on murhemieli. Siskon kanssa voi leikkiä ja hänet voi pukea hassusti. Verraton kaveri siis! Tyttäreni ovat parhaita kavereita, vaikka ikäeroa on kuusi ja puoli vuotta.

Alakuvassa vähän vanhemmat siskokset. Ovat myös parhaita kavereita, mutta pienemmällä ikäerolla. Kuvassa minä ja siskoni.

Pääsiäinen

Pääsiäissunnuntain ohjelmaan kuului munien maalausta, hyvää ruokaa hyvässä seurassa, aarrekarttoja ja aarteiden etsintää. Kukko oli muninut esikoiselle tikkarin munan sijasta, hänen omasta pyynnöstään. Suklaa ei maistu. Omena on pudonnut kauas puusta! Äidille maistuu.

Ulkoilua